Kotimaa 23. 11. raportoi Euroopan Unionin intellektuaalisessa kasvukeskuksessa ja maailmankaikkeuden keskipisteessä Helsingissä järjestetyn teologisen symposiumin vieraan, professori Stanley Hauerwasin ajatuksista.
Kotimaan mukaan Hauerwas ihmettelee sitä, miten kansaa, joka ei käy kirkossa, voidaan luonnehtia maailman luterilaisimmaksi. Hän kertoo kaikille eurooppalaisille kansankirkoille viestikseen: I’ll beat the hell out of them.”
Teologisessa keskustelussa on tapana lausua, että älä lehtiä lue vaan kysy minulta itseltäni. Varmaankin nämäkin lausahdukset ovat kiistettävissä, mutta joka tapauksessa ne herättävät kysymyksiä. Onkohan muuten Hauerwas todella osoittanut eurooppalaisille kristityille helvettiä vai onko hän kenties käyttänyt sanaa bell eli kulkunen tahi kello?
Liekö arvoisa Suomalaisen Teologisen Kirjallisuuden Seura liittynyt niiden evankelioijien joukkoon, jotka säännönmukaisesti roudaavat milloin missäkin yleisöäänestyksessä Amerikan merkittävimmiksi henkilöiksi äänestettyjä revolverisankareita kertomaan tänne, että raukat ovat rajat ja elämästänne ei ole mihinkään, tehkää parannus?
Aina sama juttu. Ensin Billy Graham. Sitten John Spong. Nyt Hauerwas samassa allianssikristillisessä ekskommunikaation apostolaatissa.
Hauerwas ei oman siteeratun lausuntonsa perusteella tunne suomalaista uskonnollisuutta, mutta on valmis esittämään sitä koskevia tyrmääviä arvostelmia. Kun hänet on pyydetty tieteellisen symposiumin esitelmöitsijäksi Suomeen, herää tässä yhteydessä kysymys, ovatko hänen muutkin teoriansa samantasoisia.
Olen lukenut pari Hauerwasin kirjaa ja niistä kirjoittanutkin eräässä tutkimuksessa. Sikäli hänen puheenvuorollaan on arvoa, että kirjojen perusteella häntä ei voi päätellä kusipääksi vaan pikemminkin hieman löysänlaisen narratiivisen teologian edustajaksi. Jos Haeurwas on todella hölissyt kuten Kotimaa raportoi, ilmiö on uusi, suorastaan tieteellinen sensaatio: Yalen suuri Stanley Hauerwas ei tiedä mistä puhuu. Sikäli otan takaisin myös Suomalaiseen Teologiseen Kirjallisuusseuraan kohdistuvan ivan: tuskin senkään piirissä on osattu aavistaa, että keskustelu menee kaistapäiden tarinoiksi. Itse asiassa, jos olisin ollut suunnitteluryhmässä, olisin varmaan kannattanut ajan varaamista Hauerwasin esitelmälle. Olisi pitänyt arvata, että Jonathan Edwardsin perinne tässäkin on kyseessä. Ylös, ulos ja lenkille, kokemusimperialismi rulaa: muilla kuin meillä ei ole totuutta eikä edes syviä kokemuksia.
Lisävalaistuksesta huolimatta herää kysymys, että mitä tieteellistä arvoa sillä tiedolla on, että amerikkalaiset eivät arvosta muita kulttuureita vaan tahtovat muuttaa ne itsensä kaltaisiksi? Eikö tästä ole näyttöä jo muutenkin?
Saas nähdä, kuka seuraavaksi hinataan tänne sekularisaation ahjoon uskovaisia ihmisiä käännyttämään. Isossa maassa riittää muuallekin lähetettäviksi. Jokainen on huge and amazing but most critical and humble number 1 of the universe.
Kotimaan mukaan Hauerwas ihmettelee sitä, miten kansaa, joka ei käy kirkossa, voidaan luonnehtia maailman luterilaisimmaksi. Hän kertoo kaikille eurooppalaisille kansankirkoille viestikseen: I’ll beat the hell out of them.”
Teologisessa keskustelussa on tapana lausua, että älä lehtiä lue vaan kysy minulta itseltäni. Varmaankin nämäkin lausahdukset ovat kiistettävissä, mutta joka tapauksessa ne herättävät kysymyksiä. Onkohan muuten Hauerwas todella osoittanut eurooppalaisille kristityille helvettiä vai onko hän kenties käyttänyt sanaa bell eli kulkunen tahi kello?
Liekö arvoisa Suomalaisen Teologisen Kirjallisuuden Seura liittynyt niiden evankelioijien joukkoon, jotka säännönmukaisesti roudaavat milloin missäkin yleisöäänestyksessä Amerikan merkittävimmiksi henkilöiksi äänestettyjä revolverisankareita kertomaan tänne, että raukat ovat rajat ja elämästänne ei ole mihinkään, tehkää parannus?
Aina sama juttu. Ensin Billy Graham. Sitten John Spong. Nyt Hauerwas samassa allianssikristillisessä ekskommunikaation apostolaatissa.
Hauerwas ei oman siteeratun lausuntonsa perusteella tunne suomalaista uskonnollisuutta, mutta on valmis esittämään sitä koskevia tyrmääviä arvostelmia. Kun hänet on pyydetty tieteellisen symposiumin esitelmöitsijäksi Suomeen, herää tässä yhteydessä kysymys, ovatko hänen muutkin teoriansa samantasoisia.
Olen lukenut pari Hauerwasin kirjaa ja niistä kirjoittanutkin eräässä tutkimuksessa. Sikäli hänen puheenvuorollaan on arvoa, että kirjojen perusteella häntä ei voi päätellä kusipääksi vaan pikemminkin hieman löysänlaisen narratiivisen teologian edustajaksi. Jos Haeurwas on todella hölissyt kuten Kotimaa raportoi, ilmiö on uusi, suorastaan tieteellinen sensaatio: Yalen suuri Stanley Hauerwas ei tiedä mistä puhuu. Sikäli otan takaisin myös Suomalaiseen Teologiseen Kirjallisuusseuraan kohdistuvan ivan: tuskin senkään piirissä on osattu aavistaa, että keskustelu menee kaistapäiden tarinoiksi. Itse asiassa, jos olisin ollut suunnitteluryhmässä, olisin varmaan kannattanut ajan varaamista Hauerwasin esitelmälle. Olisi pitänyt arvata, että Jonathan Edwardsin perinne tässäkin on kyseessä. Ylös, ulos ja lenkille, kokemusimperialismi rulaa: muilla kuin meillä ei ole totuutta eikä edes syviä kokemuksia.
Lisävalaistuksesta huolimatta herää kysymys, että mitä tieteellistä arvoa sillä tiedolla on, että amerikkalaiset eivät arvosta muita kulttuureita vaan tahtovat muuttaa ne itsensä kaltaisiksi? Eikö tästä ole näyttöä jo muutenkin?
Saas nähdä, kuka seuraavaksi hinataan tänne sekularisaation ahjoon uskovaisia ihmisiä käännyttämään. Isossa maassa riittää muuallekin lähetettäviksi. Jokainen on huge and amazing but most critical and humble number 1 of the universe.
Thank you so much mr. Big for illuminating our pagan souls and fetch your Nobelprize!
