Roomalainen kulttuuri on yhdistelmä vanha- ja aitoroomalaisesta perinteestä ja siihen liittyneestä kreikkalaisesta perinteestä. Vanharoomalainen perinne merkitsee ennen n. 200 eKr. vaikuttanutta kulttuuria, jonka juuret ovat etruskivaikutteissa.
Yhtenä käänteenä on pidetty toista puunilaissotaa eli Hannibalin sotaa 218-201, jossa Rooma voitti Karthagon. Roomasta tuli sen jälkeen kasvava kulttuurikeskus, jonne virtasi suuri muuttoliike köyhiä. Senaattorisukujen valta kasvoi heidän voidessaan ottaa orjia ja vaurastua valloitettujen alueiden rikkauksilla. Rikkaudesta ja ulkonaisesta hyvinvoinnista seurasi kiinnostus kulttuuriin.
Lopullinen roomalainen kulttuurisynteesi syntyi 70-luvulla eKr. Se merkitsi latinankielisen kirjallisuuden syntyä. Ulkoisia instituutioita olivat muun muassa ensimmäinen julkinen kirjasto vuonna 39 ja ensimmäinen pysyvä teatterirakennus vuonna 55
Synteesin osat olivat vanharoomalaisuus ja aitoroomalaisuus. Vanharoomalaisuudelle olivat keskeisiä seuraavat asiat:
- ritualistinen uskonto
- vakavuus
- velvollisuuksien uskollinen täyttäminen
- arvokkuus ja perinnesidonnaisuus
- häikäilemätön oman piirin etujen vartiointi
- askeettinen elämäntapa
- miesten ja naisten työnjako
- käytännöllisen ja aineellisen korostaminen
Vanharoomalaisten arvojen kenties merkittävin puolustaja oli puolustaja Cato vanhempi (234-149)
Aitoroomalaisuuden keskeisiä teemoja olivat:
- Rooma-aate
- maailmanvaltiuteen liittyvät pyrkimykset
- suureellisuus
- hallitsijakultti
- organisointikyky
- tehokkuus
- kyky omaksua uusia vaikutteita ja suhteuttaa ne perinteeseen
- poikkeuksien torjuminen
Merkittävimmät roomalaiset filosofit olivat: Lucretius, Cicero ja Seneca. Lucretiuksen pääteos oli De rerum Natura. Se sisältää 6 kirjaa luonnontieteestä.
Cicero, joka toimi valtiollisissa tehtävissä ja murhattiin kirjoitti muun muassa teokset De re publica (Valtiosta), De officiis (Velvollisuuksista), Hortensius (kadonnut teos), Tusculanae disputationes (Tusculanin keskustelut) ja De natura deorum (jumalien luonteesta). Cicerolle keskeinen termi oli humanitas. Humaani ihminen on kirjallisesti ja taiteellisesti sivistynyt henkilö, jolla on moraalia periaatteita ja perinteiden kunnioitusta. Hän tuntee vastuunsa muita ihmisiä kohtaan ja toimii suvaitsevaisesti, oikeudenmukaisesti ja järkevästi. Hän osaa ilmaista itseään huolitellusti ja vakuuttavasti.
Seneca oli kotoisin rikkaasta perheestä, joka oli vanharoomalainen. Hän ei yhtynyt isänsä arvoihin, vaan liittyi stoalaisuuteen. Seneca toimi senaattorina, keräsi valtavan omaisuuden viininviljelijänä ja huolehti keisari Neron kasvatuksesta. Häntä syytettiin osallistumisesta Neron vastaiseen salaliittoon ja määrättiin tekemään itsemurha.
Seneca kirjoitti esseitä, tyylillisesti huoliteltuja, mutta epäsystemaattisia pohdiskeluja. Hänen kirjojaan ovat muun muassa De vita beata, De otio (Vapaa-ajasta), De providentia (sallimuksesta), Naturales questiones (luontoa koskevia kysymyksiä) sekä Epistulae morales, (moraalia koskevia kirjeitä Lucretiukselle)
Ja nyt mun pitäis antaa sulle joku hinta näistä? No mä sanoisin, että kirjasin näitä ylös, sillä tarkoitukseni on keskustella eräässä yhteydessä, missä merkityksessä olemme roomalaisia. Vanharoomalaisuus ja aitoroomalaisuus ovat kiinnostavia perinteitä, jotka valottavat maaseudun ja kaupungin sekä paikalliskulttuurin ja globalisaation välistä suhdetta. Niiden nykyinen kuva on Yhdysvallat. Kannattaa muistaa, että Lucretiuksen luonnonfilosofia, Ciceron humanismi ja Senecan stoalainen asenne syntyivät vastauksina sanottuun jännitteeseen. Ne ovat edelleen elinvoimaisia vastauksia täällä elomme teillä. Oliko yllättävää?
Yhtenä käänteenä on pidetty toista puunilaissotaa eli Hannibalin sotaa 218-201, jossa Rooma voitti Karthagon. Roomasta tuli sen jälkeen kasvava kulttuurikeskus, jonne virtasi suuri muuttoliike köyhiä. Senaattorisukujen valta kasvoi heidän voidessaan ottaa orjia ja vaurastua valloitettujen alueiden rikkauksilla. Rikkaudesta ja ulkonaisesta hyvinvoinnista seurasi kiinnostus kulttuuriin.
Lopullinen roomalainen kulttuurisynteesi syntyi 70-luvulla eKr. Se merkitsi latinankielisen kirjallisuuden syntyä. Ulkoisia instituutioita olivat muun muassa ensimmäinen julkinen kirjasto vuonna 39 ja ensimmäinen pysyvä teatterirakennus vuonna 55
Synteesin osat olivat vanharoomalaisuus ja aitoroomalaisuus. Vanharoomalaisuudelle olivat keskeisiä seuraavat asiat:
- ritualistinen uskonto
- vakavuus
- velvollisuuksien uskollinen täyttäminen
- arvokkuus ja perinnesidonnaisuus
- häikäilemätön oman piirin etujen vartiointi
- askeettinen elämäntapa
- miesten ja naisten työnjako
- käytännöllisen ja aineellisen korostaminen
Vanharoomalaisten arvojen kenties merkittävin puolustaja oli puolustaja Cato vanhempi (234-149)
Aitoroomalaisuuden keskeisiä teemoja olivat:
- Rooma-aate
- maailmanvaltiuteen liittyvät pyrkimykset
- suureellisuus
- hallitsijakultti
- organisointikyky
- tehokkuus
- kyky omaksua uusia vaikutteita ja suhteuttaa ne perinteeseen
- poikkeuksien torjuminen
Merkittävimmät roomalaiset filosofit olivat: Lucretius, Cicero ja Seneca. Lucretiuksen pääteos oli De rerum Natura. Se sisältää 6 kirjaa luonnontieteestä.
Cicero, joka toimi valtiollisissa tehtävissä ja murhattiin kirjoitti muun muassa teokset De re publica (Valtiosta), De officiis (Velvollisuuksista), Hortensius (kadonnut teos), Tusculanae disputationes (Tusculanin keskustelut) ja De natura deorum (jumalien luonteesta). Cicerolle keskeinen termi oli humanitas. Humaani ihminen on kirjallisesti ja taiteellisesti sivistynyt henkilö, jolla on moraalia periaatteita ja perinteiden kunnioitusta. Hän tuntee vastuunsa muita ihmisiä kohtaan ja toimii suvaitsevaisesti, oikeudenmukaisesti ja järkevästi. Hän osaa ilmaista itseään huolitellusti ja vakuuttavasti.
Seneca oli kotoisin rikkaasta perheestä, joka oli vanharoomalainen. Hän ei yhtynyt isänsä arvoihin, vaan liittyi stoalaisuuteen. Seneca toimi senaattorina, keräsi valtavan omaisuuden viininviljelijänä ja huolehti keisari Neron kasvatuksesta. Häntä syytettiin osallistumisesta Neron vastaiseen salaliittoon ja määrättiin tekemään itsemurha.
Seneca kirjoitti esseitä, tyylillisesti huoliteltuja, mutta epäsystemaattisia pohdiskeluja. Hänen kirjojaan ovat muun muassa De vita beata, De otio (Vapaa-ajasta), De providentia (sallimuksesta), Naturales questiones (luontoa koskevia kysymyksiä) sekä Epistulae morales, (moraalia koskevia kirjeitä Lucretiukselle)
Ja nyt mun pitäis antaa sulle joku hinta näistä? No mä sanoisin, että kirjasin näitä ylös, sillä tarkoitukseni on keskustella eräässä yhteydessä, missä merkityksessä olemme roomalaisia. Vanharoomalaisuus ja aitoroomalaisuus ovat kiinnostavia perinteitä, jotka valottavat maaseudun ja kaupungin sekä paikalliskulttuurin ja globalisaation välistä suhdetta. Niiden nykyinen kuva on Yhdysvallat. Kannattaa muistaa, että Lucretiuksen luonnonfilosofia, Ciceron humanismi ja Senecan stoalainen asenne syntyivät vastauksina sanottuun jännitteeseen. Ne ovat edelleen elinvoimaisia vastauksia täällä elomme teillä. Oliko yllättävää?
