Oikeudenmukaisuus on ensisijaisesti yhteisöllinen asia. Oikeudenmukaisuus palvelee kaikkien yhteistä etua, vaikka sitä sovelletaankin yksilöihin.
Oikeudenmukaisuus on yhdenvertaisuutta ja sitä, että saa ansionsa mukaan.
Oikeudenmukaisuus on yhtäältä sitä, että yhteiset asiat jaetaan tasapuolisesti - jos esimerkiksi usealla henkilöllä on yhteinen leipä, kullekin tulee antaa samankokoinen pala siitä.
Oikeudenmukaisuus on toisaalta sitä, että sen avulla tasoitetaan ihmisten välistä eriarvoisuutta - jos usealla henkilöllä on yhteinen leipä ja henkilöistä jollakin on isompi nälkä kuin muilla, niiden, jotka ovat vähemmän nälissään, tulee antaa omastaan sille, jolla on nälkä.
Oikeudenmukaisuudessa tasavertaisuutta tärkeämpää on yhdenvertaisuus - ketä tahansa nälkäistä tulee kohdella leivän jakamisessa siten, että vähemmän nälkäiset antavat hänelle omastaan.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että kukin saa ansionsa mukaan ja sen, mikä hänelle kuuluu - jos usealla henkilöllä on yhteinen leipä, jonka hankkimiseksi vain osa henkilöistä on tehnyt työtä, työtä tehneillä tulee olla enemmän sananvaltaa leivän jakamisen suhteen kuin niillä, jotka eivät ole tehneet leivän eteen työtä.
On totta, että oikeudenmukaisuus merkitsee joskus sitä, että kaikki saavat samat asiat.
On totta, että oikeudenmukaisuus merkitsee edellistä useammin sitä, että kaikki eivät saa samoja asioita.
Oikeudenmukaisuutta ylläpidetään säännöin, sopimuksin ja lain avulla sekä näihin liittyvin kiitoksin, palkinnoin, moittein ja rangaistuksin.
Kiitokset ja palkinnot suurenevat, mikäli oikeudenmukaisuuden nähdään suurentuneen.
Moitteet ja rangaistukset suurenevat, mikäli oikeudenmukaisuuden nähdään vähentyneen.
Kiitosta ja moitetta annetaan kaikille samalla mittapuulla: sen mukaisesti, mitä henkilö on ansainnut.
Se, mitä henkilö on ansainnut määräytyy hänen käyttäytymisensä suhteesta oikeudenmukaisuuteen sekä hänen mahdollisuuksistaan (terveys, kehitysvaihe, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne jne.) käyttäytyä oikeudenmukaisella tavalla.
Oikeudenmukaisuutta ei voi soveltaa ainoastaan ulkoaopittujen periaatteiden varassa. Ulkoaopitut periaatteet – esimerkiksi ”kaikille samaa”, ”on kohdeltava yhdenvertaisesti” ja ”kullekin ansionsa mukaisesti” – tulee tutkia tapauskohtaisesti.
Oikeudenmukaisuus vaatii harkinta-aikaa, mutta ajan myötä siitä tulee salamannopeaa. ”Mittaa tuhat kertaa, leikkaa kerran”, sanoo sananlasku.
Oikeudenmukaisuus on yhdenvertaisuutta ja sitä, että saa ansionsa mukaan.
Oikeudenmukaisuus on yhtäältä sitä, että yhteiset asiat jaetaan tasapuolisesti - jos esimerkiksi usealla henkilöllä on yhteinen leipä, kullekin tulee antaa samankokoinen pala siitä.
Oikeudenmukaisuus on toisaalta sitä, että sen avulla tasoitetaan ihmisten välistä eriarvoisuutta - jos usealla henkilöllä on yhteinen leipä ja henkilöistä jollakin on isompi nälkä kuin muilla, niiden, jotka ovat vähemmän nälissään, tulee antaa omastaan sille, jolla on nälkä.
Oikeudenmukaisuudessa tasavertaisuutta tärkeämpää on yhdenvertaisuus - ketä tahansa nälkäistä tulee kohdella leivän jakamisessa siten, että vähemmän nälkäiset antavat hänelle omastaan.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että kukin saa ansionsa mukaan ja sen, mikä hänelle kuuluu - jos usealla henkilöllä on yhteinen leipä, jonka hankkimiseksi vain osa henkilöistä on tehnyt työtä, työtä tehneillä tulee olla enemmän sananvaltaa leivän jakamisen suhteen kuin niillä, jotka eivät ole tehneet leivän eteen työtä.
On totta, että oikeudenmukaisuus merkitsee joskus sitä, että kaikki saavat samat asiat.
On totta, että oikeudenmukaisuus merkitsee edellistä useammin sitä, että kaikki eivät saa samoja asioita.
Oikeudenmukaisuutta ylläpidetään säännöin, sopimuksin ja lain avulla sekä näihin liittyvin kiitoksin, palkinnoin, moittein ja rangaistuksin.
Kiitokset ja palkinnot suurenevat, mikäli oikeudenmukaisuuden nähdään suurentuneen.
Moitteet ja rangaistukset suurenevat, mikäli oikeudenmukaisuuden nähdään vähentyneen.
Kiitosta ja moitetta annetaan kaikille samalla mittapuulla: sen mukaisesti, mitä henkilö on ansainnut.
Se, mitä henkilö on ansainnut määräytyy hänen käyttäytymisensä suhteesta oikeudenmukaisuuteen sekä hänen mahdollisuuksistaan (terveys, kehitysvaihe, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne jne.) käyttäytyä oikeudenmukaisella tavalla.
Oikeudenmukaisuutta ei voi soveltaa ainoastaan ulkoaopittujen periaatteiden varassa. Ulkoaopitut periaatteet – esimerkiksi ”kaikille samaa”, ”on kohdeltava yhdenvertaisesti” ja ”kullekin ansionsa mukaisesti” – tulee tutkia tapauskohtaisesti.
Oikeudenmukaisuus vaatii harkinta-aikaa, mutta ajan myötä siitä tulee salamannopeaa. ”Mittaa tuhat kertaa, leikkaa kerran”, sanoo sananlasku.
