sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Uskonpuhdistus. Nyt!

Kirkossa tänään vietettävä uskonpuhdistuksen muistopäivä viittaa tapahtumasarjaan, joka on niin moninainen, että herää kysymys, mistä siinä oli kysymys ja - onko sellaista ollut lainkaan.

Joku voisi tietysti sanoa, että 1517 Luther niminen augustinolaismunkki ja eksegetiikan professori sai kuulla aneista, joilla luvataan täydellinen anteeksiantamus. Hän nosti tästä metelin, joka johti hänen kirkonkiroukseen joutumiseensa.

Lutherin merkittävimmät esiintymiset uskonpuhdistuksen historiassa liittyvät 1520-luvun taitteeseen, ja sitten hän alkaa hävitä näyttämöltä. Esiin tulee monia henkilöitä, joista luterilaisten kannalta merkittävin on Melanchthon, tärkein luterilaisia tunnustuskirjoja kirjoittanut henkilö.

Historiallinen kuva on täyteläisempi, kun siihen liitetään Rooman ja siihen liitoksissa olevan keisarivaltion ja tämän vaaliruhtinaiden ja näiden hallinnoimien alueiden väliset suhteet, monenmonituiset taloudelliset kysymykset, aatehistorialliset muutokset jne. mutta se tarina on niin pitkä, että sen kertomiseen menisi 1000 sivua.

Ydin liittyy keskiajan ja uuden ajan murroksessa olemiseen ja siihen kysymykseen, onko kaikella hinta ja onko kaikki ostettavissa.

Uskonpuhdistus on joskus käsitetty siivousneuroosiksi, jossa jatkuvasti pyyhitään pölyjä ja tehdään milloin mitäkin liturgista tai teologista hienosäätöä. Siivousneuroosi muistuttaa sitä, mitä Luther sanoi virheellisesti skolastiikaksi. Iso osa uskonpuhdistuksen jälkiseurauksista on ollut tätä.

Tämän myötä suola on käynyt mauttomaksi eikä valo loista.

Suola saadaan ja valo alkaa loistaa, kun asetumme kodittomiksi murrosaikaan, joka ei löydä kotiaan sen paremmin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkään, vaikka on sieltä tullut ja tässä seisova ikään kuin ei muuta voisi.

Anekauppaa käydään edelleen ja pelastuksen markkinat ovat lujasti pystyssä. Docendi sunt christiani, opetettakoon kristityille, että Herra ja Mestari tahtoo koko elämämme olevan parannusta - omnem vitam fidelium paenitentiam esse voluit! Onnea et saa kullalla, et hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellä. Ota siis ristisi ja seuraa!