Jukka Kemppisen blogissa on käyty pari päivää kiihkeätä keskustelua sielusta/mielestä ja terapioista. Filosofian ja psykologian historiaa on käyty läpi suuntaansa ja toiseenkin. Kommentit alkavat saavuttaa oppikirjan laajuuden.
Täältä Descartesin varjosta ei voi kuin todeta Ronald Reaganin tapaan, että James Bond on fiktiivinen hahmo, mutta jokaisen on alettava jostakin. Emme osaa paikallistaa sielua tai mieltä, mutta meillä on sisäisiä kokemuksia erilaisista asioista, ja asia vaikuttaa tärkeältä.
Viimeisen vuosikymmenen aikana lähinnä angloamerikkalaisessa keskustelussa keskeisiä vaihtoehtoja ovat olleet eliminatiivinen materialismi, funktionalismi, instrumentalismi ja biologinen naturalismi.
Eliminatiivisen materialismin mukaan sielu on keskiaikainen uskomus. Eliminatiivinen materialismi myöntää tieteelliseksi tosiasiaksi, että mieltä ei voi redusoida aivotoimintoihin, mutta esittää tämän johtuvan siitä, että mitään mieltä ei ole olemassa.
Funktionalismin mukaan henkiset tilat luokitellaan niiden toiminnallisten roolien mukaan. Funktionalismi kuvaa erilaisia psyykkisiä lokeroita, joihin liittyy ulkomaailmasta tai muista systeemiin kuuluvista laatikoista tulevia syötteitä (input) ja näihin liittyviä lokeroiden ulossyötteitä (output). Esimerkkinä lokerosta on vaikkapa ilo. Osa funktionalismin lokeroista on analysoitu tasolle, jolla niiden neurologiset korrelaatit voidaan osoittaa (komputionalismi). Tämä koskee kuitenkin vain harvaa osaa lokeroista, itse asiassa isompien lokeroiden pikkupilkkeitä, joista voi pilkkiä hermosolujen mereen, vaikka se kokonaisuutena onkin mielen osalta jään peitossa.
Instrumentalistit ajattelevat, että sielulla tai mielellä viitataan älykkäästi käyttäytyviin systeemeihin. Termillä on käyttömerkitystä tieteellisen teorian muodostamisessa, mutta se ei viittaa mihinkään erillisiin ilmiöön tai yksikköön.
Biologinen naturalisti uskoo, että on olemassa todellisia henkisiä tiloja, jotka ovat biologisten (aivo)tilojen makro-ominaisuuksia.
Ota sitten tuosta selvää, mutta pitää paikkansa, että James Bond on otettava vakavasti myös tieteellisessä diskurssissa. Suomeksi: mielestä keskusteltaessa teemme oletuksia, joita emme voi osoittaa oikeiksi ja vaivumme fiktion tahi metafysiikan puolelle.
Mielen analyysi on tärkeä eräiden teknologisten sovellusten näkökulmasta, mutta se on erityisen tärkeä myös mielen hoidon kannalta. Jos emme oleta mielestä mitään, voi olla vaikea hoitaa mielen sairauksia, elämän painon liikalihavoitumista kokemuksissamme.
Tällä alueella tarjontaa on paljon. Demokritoksesta alkaen ajateltiin, että filosofia on eräänlaista terapiaa. Kuten Martha Nussbaum ja eräät muut ovat osoittaneet, antiikin filosofiakoulut olivat terapiasuuntauksia, joissa ajateltiin, että erityisesti uskomusten muodostamisella on merkitystä henkilön psykofyysiselle terveydelle. Kun uskomuksia manipuloidaan, manipuloidaan henkilön terveyttä ja sairautta.
Stoalaiset opettivat, että usko olevasi maailmanjärjen osa niin hyvin menee. Älä usko kontingentteihin asioihin, vaan ole heräteostoksien suhteen apaattinen.
Epikurolaiset uskoivat, että vain uskomukset, joihin ei liity kärsimystä, tulee omaksua. Koska maailma on suurimmaksi osaksi kärsimystä sisältävä, ole askeettinen.
Aristoteles opetti uskomaan riittävän monipuolisesti. Jos menet jumiin, tee muuta.
Skeptikot opettivat, että älä usko mihinkään, niin päänvaiva väistyy.
Nämä ovat pohjat. Myöhemmin on ollut monenlaista. Teologiasta tuli hengellistä lääketiedettä, jonka tavoitteena oli parantaa synnin sairaaksi tekemä henkilö.
Yhtenä sen perinnön edustajana mainittakoon Ignatios de Loyola, jonka Hengelliset harjoitukset ovat yksi ihmiskunnan kohtalonkirjoista.
Ignatioksen ohjelma on henkisen valmennuksen ohjelma, jonka eräät osat muistuttavat nykyisiä painonvartioiden opetuksia. Seuraa kaavakkeen avulla pahaa ajatusta ja sen vähenemistä mielestä.
Teoksen täydellinen nimi on HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA itsensä voittamiseksi ja oman elämän järjestämiseksi, ettei sitä määräisi mikään epäjärjestyksen taipumus (Exercitia spiritualia)
Teos on julkaistu eri kielillä n. 5000 kertaa. Suomeksi sen on kääntänyt Seppo A. Teinonen.
Teos ei ole tieteellinen tutkielma, ei hartauskirja ei kaunokirjallinen tuote.
Sitä ei ole alun perin tarkoitettu luettavaksi vaan hengellisiä harjoituksia ohjaavan henkilön käsikirjaksi. Luonteeltaan se on rukouksen, mietiskelyn ja askeesin oppikirja
Sen tavoite on ihmisen päämäärän saavuttaminen eli Jumalan ylistäminen, kunnioittaminen ja palveleminen
Se rakentuu ohjeista ja harjoituksista neljälle viikolle.
Ohjeet:
1. Ruumiillisten harjoitusten lisäksi hengellisiä harjoituksia. Hengelliset harjoitukset ”sielun valmentamista ja valmistamista juurimaan itsestään kaikki epäjärjestyksen taipumukset…ja löytämään Jumalan tahto…”
2. Ohjaajan on kerrottava ohjattavalle historiallinen tapahtuma, jolloin hän pelkästään etenee kohdasta kohtaan. Kertomuksen merkityksen ymmärtäminen jää ohjattavan löydettäväksi.
3. Puhe Jumalan kanssa vaatii suurempaa kunnioitusta kuin ihmisten kanssa puhuminen
4. Harjoitukset kestävät neljä viikkoa. 1. Viikko: syntien tarkastelu; 2.viikko: Kristuksen elämä palmusunnuntain iltaan asti; 3. Viikko: Kristuksen kärsimys; 4. Viikko ylösnousemus ja taivaaseenastuminen.
5. Ohjattavalle on suureksi hyödyksi luovuttaa tahtonsa ja vapautensa Jumalalle
6. Mikäli ohjaaja huomaa, ettei harjoittelijan sielussa tapahdu liikahduksia, hänen on tarkistettava, suorittaako harjoittelija harjoituksia keskittyneesti.
7. Mikäli harjoittelijaa vaivaa lohduttomuus ja kiusaukset, ohjaajan tulee olla lempeä ja kärsivällinen
8. Ohjaaja voi keskustella henkien erottamisesta, mikäli ohjattava on kovin kiusattu
9. Mikäli ohjattava on liian kokematon, hänen kanssaan ei tule keskustella henkien erottamisesta
10. Mikäli harjoittelijaa vaivaa näennäisesti hyvä, hänen kanssaan tulee keskustella toisen harjoitusviikon asioista
11. Ensimmäisen viikon harjoituksia suorittavan ei ole hyvä edetä toiselle viikolle niiden kestäessä
12. Tunti päivässä riittää.
13. Lohduttoman tunti on pidempi kuin lohdutetun. On hyvä viipyä harjoituksessa hieman yli tunnin.
14. Mikäli harjoittelija etenee innostuneesti, ohjaajan on varoitettava tätä sitoutumasta mihinkään lupaukseen harkitsemattomasti.
15. Harjoitusten antaja ei saa taivuttaa suorittajaa mihinkään hengellisen sitoutumisen instituutioon.
16. Mikäli sielu on kiinnittynyt liikaa johonkin, olisi suotavaa, että se pyrkisi kiinnittymään kiinnittymisen kohteen vastakohtaan
17. Harjoitusten antajan ei tulisi kovasti kysellä harjoittelijan syntejä, vaan ymmärtää ne kysymättä
18. Harjoitukset tulee soveltaa henkilön edellytyksiin (ikä, koulutus, kokemus jne.)
19. Oppineiden, lahjakkaiden ja menestyneiden tulee harjoitella 1.5 tuntia päivässä.
Esimerkkinä harjoituksista otettakoon ensimmäisen viikon harjoitus, syntien mietiskely.
Harjoituksessa henkilö mietiskelee syntiä, jonka suhteen hän pyrkii oikaisemaan elämänsä
Lounaan jälkeen on merkittävä kaavion ensimmäiselle viivalle pisteitä sen mukaisesti, kuinka monta kertaa on langennut tiettyyn syntiin, illalla toiselle viivalle, kuinka monta kertaa langennut syntiin
Toisen viikon harjoituksena on paikan kompositio eli näyttämön rakentaminen. Ignatios oli tutustunut Firenzessä teatterin teoriaan ja ajatteli, että ihmisen mieli on näyttämö.
Ensimmäinen esiharjoitus: näyttämön rakentaminen. Mielikuvituksen silmin nähdään synagoogat, kaupungit ja linnat, joissa Herramme Kristus kulki saarnaten.
Ensimmäinen kohta: Asetan eteeni inhimillisen kuninkaan. Hänet on valinnut itse Jumala, meidän Herramme, jolle kaikki ruhtinaat ja kaikki kristityt ihmiset osoittavat kunnioitusta. Toinen: Nähdään, miten tämä kuningas puhuu kaikille omilleen sanoen: Tahtoni on, että uskottomien maa valloitetaan…
Toinen osa: Sovelletaan maallisen kuninkaan esimerkki Herraamme Jeesukseen Kristukseen
Toinen katselu: Syntymästä
Näyttämön rakentaminen: nähdään mielikuvituksen silmin tie Nasaretista Betlehemiin harkiten sen pituutta ja leveyttä ja onko se tie tasainen vai kulkeeko se halki laaksojen vai yli kukkuloiden. Samoin katsellaan syntymän paikkaa eli luolaa: kuinka suuri, kuinka pieni, kuinka matala, kuinka korkea se oli ja miten se oli varustettu.
Kemppisen blogissa viitataan vapaan tietosanakirjan Wikipedian listaan nykyisistä terapioista. Siitä näkee millainen etnoravintoloiden lista meille on tarjolla nykyisin:
Teos on julkaistu eri kielillä n. 5000 kertaa. Suomeksi sen on kääntänyt Seppo A. Teinonen.
Teos ei ole tieteellinen tutkielma, ei hartauskirja ei kaunokirjallinen tuote.
Sitä ei ole alun perin tarkoitettu luettavaksi vaan hengellisiä harjoituksia ohjaavan henkilön käsikirjaksi. Luonteeltaan se on rukouksen, mietiskelyn ja askeesin oppikirja
Sen tavoite on ihmisen päämäärän saavuttaminen eli Jumalan ylistäminen, kunnioittaminen ja palveleminen
Se rakentuu ohjeista ja harjoituksista neljälle viikolle.
Ohjeet:
1. Ruumiillisten harjoitusten lisäksi hengellisiä harjoituksia. Hengelliset harjoitukset ”sielun valmentamista ja valmistamista juurimaan itsestään kaikki epäjärjestyksen taipumukset…ja löytämään Jumalan tahto…”
2. Ohjaajan on kerrottava ohjattavalle historiallinen tapahtuma, jolloin hän pelkästään etenee kohdasta kohtaan. Kertomuksen merkityksen ymmärtäminen jää ohjattavan löydettäväksi.
3. Puhe Jumalan kanssa vaatii suurempaa kunnioitusta kuin ihmisten kanssa puhuminen
4. Harjoitukset kestävät neljä viikkoa. 1. Viikko: syntien tarkastelu; 2.viikko: Kristuksen elämä palmusunnuntain iltaan asti; 3. Viikko: Kristuksen kärsimys; 4. Viikko ylösnousemus ja taivaaseenastuminen.
5. Ohjattavalle on suureksi hyödyksi luovuttaa tahtonsa ja vapautensa Jumalalle
6. Mikäli ohjaaja huomaa, ettei harjoittelijan sielussa tapahdu liikahduksia, hänen on tarkistettava, suorittaako harjoittelija harjoituksia keskittyneesti.
7. Mikäli harjoittelijaa vaivaa lohduttomuus ja kiusaukset, ohjaajan tulee olla lempeä ja kärsivällinen
8. Ohjaaja voi keskustella henkien erottamisesta, mikäli ohjattava on kovin kiusattu
9. Mikäli ohjattava on liian kokematon, hänen kanssaan ei tule keskustella henkien erottamisesta
10. Mikäli harjoittelijaa vaivaa näennäisesti hyvä, hänen kanssaan tulee keskustella toisen harjoitusviikon asioista
11. Ensimmäisen viikon harjoituksia suorittavan ei ole hyvä edetä toiselle viikolle niiden kestäessä
12. Tunti päivässä riittää.
13. Lohduttoman tunti on pidempi kuin lohdutetun. On hyvä viipyä harjoituksessa hieman yli tunnin.
14. Mikäli harjoittelija etenee innostuneesti, ohjaajan on varoitettava tätä sitoutumasta mihinkään lupaukseen harkitsemattomasti.
15. Harjoitusten antaja ei saa taivuttaa suorittajaa mihinkään hengellisen sitoutumisen instituutioon.
16. Mikäli sielu on kiinnittynyt liikaa johonkin, olisi suotavaa, että se pyrkisi kiinnittymään kiinnittymisen kohteen vastakohtaan
17. Harjoitusten antajan ei tulisi kovasti kysellä harjoittelijan syntejä, vaan ymmärtää ne kysymättä
18. Harjoitukset tulee soveltaa henkilön edellytyksiin (ikä, koulutus, kokemus jne.)
19. Oppineiden, lahjakkaiden ja menestyneiden tulee harjoitella 1.5 tuntia päivässä.
Esimerkkinä harjoituksista otettakoon ensimmäisen viikon harjoitus, syntien mietiskely.
Harjoituksessa henkilö mietiskelee syntiä, jonka suhteen hän pyrkii oikaisemaan elämänsä
Lounaan jälkeen on merkittävä kaavion ensimmäiselle viivalle pisteitä sen mukaisesti, kuinka monta kertaa on langennut tiettyyn syntiin, illalla toiselle viivalle, kuinka monta kertaa langennut syntiin
Toisen viikon harjoituksena on paikan kompositio eli näyttämön rakentaminen. Ignatios oli tutustunut Firenzessä teatterin teoriaan ja ajatteli, että ihmisen mieli on näyttämö.
Ensimmäinen esiharjoitus: näyttämön rakentaminen. Mielikuvituksen silmin nähdään synagoogat, kaupungit ja linnat, joissa Herramme Kristus kulki saarnaten.
Ensimmäinen kohta: Asetan eteeni inhimillisen kuninkaan. Hänet on valinnut itse Jumala, meidän Herramme, jolle kaikki ruhtinaat ja kaikki kristityt ihmiset osoittavat kunnioitusta. Toinen: Nähdään, miten tämä kuningas puhuu kaikille omilleen sanoen: Tahtoni on, että uskottomien maa valloitetaan…
Toinen osa: Sovelletaan maallisen kuninkaan esimerkki Herraamme Jeesukseen Kristukseen
Toinen katselu: Syntymästä
Näyttämön rakentaminen: nähdään mielikuvituksen silmin tie Nasaretista Betlehemiin harkiten sen pituutta ja leveyttä ja onko se tie tasainen vai kulkeeko se halki laaksojen vai yli kukkuloiden. Samoin katsellaan syntymän paikkaa eli luolaa: kuinka suuri, kuinka pieni, kuinka matala, kuinka korkea se oli ja miten se oli varustettu.
Kemppisen blogissa viitataan vapaan tietosanakirjan Wikipedian listaan nykyisistä terapioista. Siitä näkee millainen etnoravintoloiden lista meille on tarjolla nykyisin:
* Acceptance and Commitment Therapy*
Adlerian therapy*
Analytical psychology*
Art Therapy*
Autogenic training*
Behavior therapy*
Biodynamic psychotherapy*
Bioenergetic analysis*
Bionomic psychotherapy*
Body Mind Psychotherapy*
Body-Oriented Psychotherapy*
Body psychotherapy*
Brief therapy*
Classical Adlerian Psychotherapy*
Client-centered psychotherapy/counselling*
Co-Counselling* Cognitive analytic psychotherapy*
Cognitive behavioural psychotherapy*
Concentrative movement therapy*
Contemplative Psychotherapy*
Conversational Model (The)*
Core Energetics*
Core process psychotherapy*
Daseins analytic psychotherapy*
Dance therapy*
Depth Psychology*
Developmental Needs Meeting Strategy*
Dialectical behavior therapy*
Dreamwork* Drama therapy*
Dyadic Developmental Psychotherapy (DDP)*
Emotional Freedom Techniques (EFT)*
Encounter groups*
Eye Movement Desensitisation and Reprocessing (EMDR)*
Existential therapy*
Expressive therapy*
Family systems therapy*
Feminist therapy*
Focusing*
Freudian psychotherapy*
Gestalt therapy*
Gestalt Theoretical Psychotherapy*
Group therapy*
Hakomi*
Holotropic Breathwork*
Humanistic psychology*
Human givens psychotherapy*
Hypnotherapy*
IBP Integrative Body Psychotherapy*
Integrative Psychotherapy*
Internal Family Systems Model*
Interpersonal therapy*
Jungian psychotherapy*
Lifespan Integration*
Logotherapy*
Mindfulness-based Cognitive Behaviour Therapy*
Method of Levels (MOL)*
The Moving Cycle*
Multicultural Counseling and Therapy (MCT)*
Multimodal Therapy*
Music therapy*
Narrative Therapy*
Neuro-linguistic programming (NLP)*
Object relations theory*
Orgonomy*
Pastoral counselling/therapy*
Personal construct psychology (PCP)*
Pesso Boyden System Psychomotor (PBSP)*
Play therapy*
Positive psychotherapy*
Postural Integration*
Primal integration*
Primal therapy*
Process Oriented Psychology*
Provocative Therapy*
Psychedelic psychotherapy*
Psychoanalysis*
Psychodrama*
Psychodynamic psychotherapy*
Psychological astrology*
Psycho-organic analysis*
Psychosynthesis*
Psychosystems Analysis*
Pulsing (bodywork)*
Radix therapy*
Rational emotive behavior therapy (REBT)*
Rebirthing-Breathwork*
Re-evaluation Counseling*
Relationship Counseling*
Reprogramming*
Reality therapy*
Reichian psychotherapy*
Person-centred (or Rogerian) psychotherapy*
Rolfing*
Rubenfeld Synergy*
Sensorimotor Psychotherapy*
Social Therapy*
Solution focused brief therapy*
Somatic Psychology*
Sophia analysis*
Self Relationship (or Sponsorship)*
Systemic Therapy*
Systematic desensitization*
SHEN Therapy*
T Groups* Transactional analysis (TA)*
Transpersonal psychology*
Twelve-step programs*
Unitive Psychotherapy*
Vegetotherapy
