Ajankohtaisohjelmassa keskusteltiin biopolttoaineesta. Tuli esille, että
- bio ei ole sama kuin eko
- biopolttoainetta voidaan lisätä nykyisillä moottoreilla käyvien autojen bensaan noin 5-10 %
- biopolttoaine maksaa kuluttajalle hieman enemmän kuin tavallinen bensa
- puolitoista hehtaaria viljaa riittää tuottamaan perheen vuosittaisen polttoainetarpeen
- ruokapohjaiset ’ensimmäisen sukupolven’ biotehtaat ovat väistymässä toisen sukupolven tuotantolaitosten tieltä
Olin vuosituhannen alussa perustamassa pientä lämpöyhtiötä, joka tuottaa lämmön hakkeesta. Silloin moni sanoi, että olet hieman liian aikaisin liikenteessä, hakekattilat eivät ole kehittyneet vielä tasolle, jolla niiden tulisi olla.
En tiedä, mikä on tilanne nykyisin. Oma hankkeemme onnistui hyvin. Veikkaan, että nykyisin sanottaisiin hakekattiloiden olevan jo antiikkia ja että on tulossa toisen sukupolven puulämmitystä. Kaiken lisäksi puuta ei pitäisikään polttaa, koska päästöt eivät ole ympäristöystävällisiä.
Valtakunnallinen energiaratkaisu tuntuu liikkuvan hieman samanlaisessa tilanteessa. Ensimmäinen sukupolvi, jonka edustajia ei itse asiassa ole kuin pari tehdasta, on jo vanhentunut, ja toisen sukupolven kehittäminen vie aikaa.
Tosiasia on, että aina on menossa kehitysvaihe. Jossakin kehityksen vaiheessa päätös pitää joka tapauksessa tehdä. Jos sitoudumme nyt toiseen sukupolveen, se on antiikkia päivänä, jona se on pystytetty.
Kotitalouksien osalta ihmiset toteavat, että sähkö ja öljy on liian kallista, mutta kelläpä olisi aikaa hoitaa hakeruuvia. Helppo ja vähän siivousta edellyttävä on pelletti, mutta moni pelkää, että se monopolisoituu ja hinta nousee pilviin.
Itselläni on erinomaisia kokemuksia maalämmöstä. 15 vuotta sitten sanottiin, että maalämpöpumput eivät ole sillä tasolla, että niitä kannattaisi yksityisen ostaa kotiinsa. Ne, jotka silloin siirtyivät maalämpöön, todistavat toista.
Aurinkoenergiaan tässä pitäisi siirtyä ja nopeasti. Ongelmat liittyvät käsittääkseni varastoimiseen. Kun tähän energiamuotoon siirrytään, syntyy Saharan suunnalla vipinää ja uudet konfliktiasetelmat punotaan pystyyn.
Lohduksi niille, jotka puolustavat ydinvoiman turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä, kerrottakoon että onnettomuuden todennäköisyys 1:1000 ei merkitse sitä, että todennäköisesti
kerran tuhannessa vuodessa tapahtuva onnettomuus tapahtuisi tuhannen vuoden päästä. Pitää paikkansa, että todennäköisyys onnettomuudelle on erittäin alhainen, mutta jos se sattuu, se voi sattua minuutin päästä.
Loviisan voimalassa olen käynyt kahdesti opastetulla esittelykierroksella. 1980-luvulla kerrottiin, että Tseljabinskissä on ihana yhteisö, joka varastoi jätettä. Ajattelin hiljaa mielessäni, että varmaan pianistitkin nelikätisiä. Kymmenen vuotta myöhemmin vein paikalle ympäristökurssin opiskelijoita teologisesta tiedekunnasta. Silloin oltiin tuosta asiasta hissunkissun.
Tsernobyl oli tietenkin ihan vaaraton. Itse uskon, että minulta kuoli koira. Ja moni hänen ystävistään. Olivat ulkona Tampereella kovassa sateessa jälkeenpäin merkittäviksi kerrottujen laskeumien aikana. Muutamien kuukausien jälkeen eivät enää olleet ulkona vaan tomuna metsän suojassa. Koiran nimi oli Stella, poikavuosieni tähti, joka tuikkii. Tieto kuolemasta tuli sopivasti ensimmäiselle alokasviikolle, tilaan, jossa ei saa itkeä. Menetin sydämeni silloin.
Sydämen menettämisestä on kertonut myös fyysikko Dyson, joka palveli ilmavoimissa Hiroshiman aikoihin. Kun hän paljon myöhemmin meni ikään kuin pyytääkseen anteeksi, hän saapui suuren kansanjuhlan keskelle eikä kenelläkään ollut aikaa hänen murheilleen. Oli menossa jalkapallo-ottelu Nagasagi vastaan Hiroshima.
Itärajan ydinvoimalat lienevät voimakkain argumentti ydinvoiman turvallisuudesta. Ne ovat Tsernobyl-tyyppisiä sotilasreaktoreita, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi pamahdella jatkuvasti. Silti ne toimivat. Kyse on hieman samanlaisesta asiasta kuin Teinosen vanhassa huomautuksessa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko on aivan takuulla Jumalan ylläpitämä. Ellei olisi, se hajoaisi kahdessa viikossa.
- bio ei ole sama kuin eko
- biopolttoainetta voidaan lisätä nykyisillä moottoreilla käyvien autojen bensaan noin 5-10 %
- biopolttoaine maksaa kuluttajalle hieman enemmän kuin tavallinen bensa
- puolitoista hehtaaria viljaa riittää tuottamaan perheen vuosittaisen polttoainetarpeen
- ruokapohjaiset ’ensimmäisen sukupolven’ biotehtaat ovat väistymässä toisen sukupolven tuotantolaitosten tieltä
Olin vuosituhannen alussa perustamassa pientä lämpöyhtiötä, joka tuottaa lämmön hakkeesta. Silloin moni sanoi, että olet hieman liian aikaisin liikenteessä, hakekattilat eivät ole kehittyneet vielä tasolle, jolla niiden tulisi olla.
En tiedä, mikä on tilanne nykyisin. Oma hankkeemme onnistui hyvin. Veikkaan, että nykyisin sanottaisiin hakekattiloiden olevan jo antiikkia ja että on tulossa toisen sukupolven puulämmitystä. Kaiken lisäksi puuta ei pitäisikään polttaa, koska päästöt eivät ole ympäristöystävällisiä.
Valtakunnallinen energiaratkaisu tuntuu liikkuvan hieman samanlaisessa tilanteessa. Ensimmäinen sukupolvi, jonka edustajia ei itse asiassa ole kuin pari tehdasta, on jo vanhentunut, ja toisen sukupolven kehittäminen vie aikaa.
Tosiasia on, että aina on menossa kehitysvaihe. Jossakin kehityksen vaiheessa päätös pitää joka tapauksessa tehdä. Jos sitoudumme nyt toiseen sukupolveen, se on antiikkia päivänä, jona se on pystytetty.
Kotitalouksien osalta ihmiset toteavat, että sähkö ja öljy on liian kallista, mutta kelläpä olisi aikaa hoitaa hakeruuvia. Helppo ja vähän siivousta edellyttävä on pelletti, mutta moni pelkää, että se monopolisoituu ja hinta nousee pilviin.
Itselläni on erinomaisia kokemuksia maalämmöstä. 15 vuotta sitten sanottiin, että maalämpöpumput eivät ole sillä tasolla, että niitä kannattaisi yksityisen ostaa kotiinsa. Ne, jotka silloin siirtyivät maalämpöön, todistavat toista.
Aurinkoenergiaan tässä pitäisi siirtyä ja nopeasti. Ongelmat liittyvät käsittääkseni varastoimiseen. Kun tähän energiamuotoon siirrytään, syntyy Saharan suunnalla vipinää ja uudet konfliktiasetelmat punotaan pystyyn.
Lohduksi niille, jotka puolustavat ydinvoiman turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä, kerrottakoon että onnettomuuden todennäköisyys 1:1000 ei merkitse sitä, että todennäköisesti
kerran tuhannessa vuodessa tapahtuva onnettomuus tapahtuisi tuhannen vuoden päästä. Pitää paikkansa, että todennäköisyys onnettomuudelle on erittäin alhainen, mutta jos se sattuu, se voi sattua minuutin päästä.
Loviisan voimalassa olen käynyt kahdesti opastetulla esittelykierroksella. 1980-luvulla kerrottiin, että Tseljabinskissä on ihana yhteisö, joka varastoi jätettä. Ajattelin hiljaa mielessäni, että varmaan pianistitkin nelikätisiä. Kymmenen vuotta myöhemmin vein paikalle ympäristökurssin opiskelijoita teologisesta tiedekunnasta. Silloin oltiin tuosta asiasta hissunkissun.
Tsernobyl oli tietenkin ihan vaaraton. Itse uskon, että minulta kuoli koira. Ja moni hänen ystävistään. Olivat ulkona Tampereella kovassa sateessa jälkeenpäin merkittäviksi kerrottujen laskeumien aikana. Muutamien kuukausien jälkeen eivät enää olleet ulkona vaan tomuna metsän suojassa. Koiran nimi oli Stella, poikavuosieni tähti, joka tuikkii. Tieto kuolemasta tuli sopivasti ensimmäiselle alokasviikolle, tilaan, jossa ei saa itkeä. Menetin sydämeni silloin.
Sydämen menettämisestä on kertonut myös fyysikko Dyson, joka palveli ilmavoimissa Hiroshiman aikoihin. Kun hän paljon myöhemmin meni ikään kuin pyytääkseen anteeksi, hän saapui suuren kansanjuhlan keskelle eikä kenelläkään ollut aikaa hänen murheilleen. Oli menossa jalkapallo-ottelu Nagasagi vastaan Hiroshima.
Itärajan ydinvoimalat lienevät voimakkain argumentti ydinvoiman turvallisuudesta. Ne ovat Tsernobyl-tyyppisiä sotilasreaktoreita, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi pamahdella jatkuvasti. Silti ne toimivat. Kyse on hieman samanlaisesta asiasta kuin Teinosen vanhassa huomautuksessa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko on aivan takuulla Jumalan ylläpitämä. Ellei olisi, se hajoaisi kahdessa viikossa.
