Opetusministeriö on asettanut innovaatioyliopiston yhdeksi kärkihankkeistaan. Olen aiemmin esitellyt tätä Yrjö Sotamaan ajatusta, jossa yhdistetään bisnes, tekniikka ja taide ja vallataan Aasian markkinoita. Seuraavassa kerron asian kodinteknisistä ulottuvuuksista sekä keksin yllättäviä asioita, joita tulevaisuudessa tullaan keksimään muuallakin. Kaltaiselleni linushenkiselle hakkerille asia sopii hyvin, sillä olen aikaisemmin usein nähnyt, kuinka sitä, joka ajatuksen varastaa piru rakastaa.
Kun luovaa taloutta kehitetään, kannattaa muistaa aiemmin referoimani Juntusen Eskon ajatus, joka vapaasti suomentaen on se, että kansainvälisillä nousevilla markkinoilla paska myy. Jos markkinoille tahdot käydä nyt, niin likaviemäriin peräti kyllästyt.
Niin yksinkertainen asia ei tietenkään ole, että mennään vaan messuille ja sanotaan, että tässäpä teille 5 paunaa aitoa suomalaista peetä, 5 euroa pauna, tehkääpä hyvin. Skeida tulee parfymoida. Tämä tarkoittaa sitä, että siihen pitää liittää aitouden vaikutelma ja viittaus johonkin todella huippulaatuiseen siten, ettei erityisesti kuluttaja, mutta ei liioin laatusertifikaatin myöntäjä voi millään muotoa osoittaa, että kyseessähän on silkka lantakasa.
Joka tämän ongelman ratkaisee, tulee menestymään luovan talouden massamarkkinoilla. Suomessa on menestytty aikaisemmin kyllä luovan talouden markkinoilla, mutta lähes kaikki maailman kentillä menestyneet kulttuurituotteemme ovat eräitä kirjallisuuden tapauksia kuten Arto Paasilinnan romaaneja lukuunottamatta hyvin rajatun ja valikoituneen, maksukykyisen eliitin ulottuville tulleita.
Glogalisaatiossa on kyse siitä, että kohderyhmäksi tulevat maksukyvyttömät massat, joille luovan talouden tuotteita on myytävä kuin kännyköitä.
Miten tämä tehdään?
Vastaus, ystäväin, on tuulessa: kehitetään robotti, joka jäljentää suomalaisen taiteen kultakauden teoksia. Suunnitellaan se sellaiseksi, että kyseessä ovat aidosti maalatut teokset, joissa siveltimenpainot ja öljyvärin määrä on tarkasti laskettu. Robotti voi olla kyborgi ja sille voidaan antaa jonkun tunnetun tekijän ulkonäkö, esimerkiksi Gallen-Kallelan, Edelfeltin tai Halosen. Kyborgista voidaan ottaa valokuva, joka myydään jäljennösten myötä ostajalle kyborgin signeerauksella oheistettuna. Tämä on tietysti oma pikku työnsä. Toinen työ on tehdä maalausohjelma, jolla taiderobotti toimii.
Suomalaisen taiteen kultakauden työt ovat kiistämättä ja epäilemättä huippulaatua, jota kuka tahansa mielellään pitäisi seinällään. Näin tuotteessa on parfyymi ja lanta kauas talikoitu.
Toisaalta yksikään taulu ei ole aito vaan robotin tekemä halpakopio, joskin kyllä maalattu.
Jos tähdätään Yhdysvaltoihin, myyntimenestys on pomminvarma. Jos myydään vaikkapa robotin maalaamia Sammon takomisia 100 dollarilla kappale vaikkapa 500 000 jenkkikotiin, on helppo laskea, millaisiin tuloihin ylletään. Samaa jäljennöstä voi myydä Aasian markkinoille 5 euron kappalehinnalla 30 miljoonalle ostajalle. Yksi taulu, Sammon taonta, tuottaa tässä huikeita summia.
Toinen robottiaihe: Ajetaan Sibeliuksen tuotanto älykkääseen sävellyskoneeseen ja käsketään sitä säveltää materiaalista 8. sinfonia. Tehdään jonkin verran asetuksia, muun muassa valitaan cantus firmukseksi Galen-Kallelan hautajaisiin sävelletty Surusoitto, joka Aino Sibeliuksen Joonas Kokkoselle kertoman mukaan on osa tuhottua 8. sinfoniaa.
Mikä sensaatio! Sibeliuksen 8. sinfonia ilmestyy 50 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen ja yli 60 vuotta sen jälkeen, kun säveltäjä poltti sen Ainolan takassa.
Ja sitten levyttämään. Vänskä ja Lahden sibbesoundi levylle ja halpakopiot kaikkialle maailmaan myyntiin.
