Ensi viikolla, tuomiosunnuntain jälkeen, alkaa uuden kalenterin käyttö. Kirkkovuosi ei noudata normaalia vuoden kulkua, vaan alkaa ensimmäisestä adventista. Ensimmäinen adventti on kirkon uusi vuosi. Se viittaa yhtäältä suurimman juhlan, pääsiäisen, tapahtumiin, palmusunnuntaihin, jolloin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemin kapeita kujia. Toisaalta se viittaa kristikunnan toiseksi suurimpaan juhlaan, jouluun, jolloin Jeesus syntyi Betlehemissa.
Sana adventti tulee latinankielen sanasta, adventus, joka on suomennettuna 'tuleminen'. Keskiajalla nyt käsillä olevaa ajankohtaa alettiin nimittää nimellä adventus Dominus, joka on suomeksi Herran tuleminen. Kirkkovuoden alku alkaa siis Jumalan tulemisen tunnelmasta. Kirkollisen kalenterin mukaan elämässä ei siis ole ensisijaista katsoa menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen.
Se, että elämä on kristillisen sanoman mukaisesti tulevaisuuteen suuntautunutta merkitsee sitä, että jokainen adventti vapauttaa menneisyyden taakasta.
Se, että tulevaisuus on tärkeää, merkitsee myös sitä, että ihmisen onni ei muodostu menneisyyden kokemuksiin samaistumisesta. Elämän tarkoitus ei ole loisia siinä, mitä ennen oli, vaan on mahdollisuus elää tulevaisuutta kohti ja oikeus omiin kokemuksiin ja näkökulmiin.
Sana adventti tulee latinankielen sanasta, adventus, joka on suomennettuna 'tuleminen'. Keskiajalla nyt käsillä olevaa ajankohtaa alettiin nimittää nimellä adventus Dominus, joka on suomeksi Herran tuleminen. Kirkkovuoden alku alkaa siis Jumalan tulemisen tunnelmasta. Kirkollisen kalenterin mukaan elämässä ei siis ole ensisijaista katsoa menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen.
Se, että elämä on kristillisen sanoman mukaisesti tulevaisuuteen suuntautunutta merkitsee sitä, että jokainen adventti vapauttaa menneisyyden taakasta.
Se, että tulevaisuus on tärkeää, merkitsee myös sitä, että ihmisen onni ei muodostu menneisyyden kokemuksiin samaistumisesta. Elämän tarkoitus ei ole loisia siinä, mitä ennen oli, vaan on mahdollisuus elää tulevaisuutta kohti ja oikeus omiin kokemuksiin ja näkökulmiin.
Jos Jeesus olisi katsellut menneisyyteen ratsastaessaan Jerusalemiin, hän olisi toiminut sukunsa, Daavidin kuningashuoneen tavalla. Hän olisi pukeutunut kuninkaallisen vallan merkkeihin ja hänellä olisi ollut käytössään toisenlainen ajoneuvo kuin hänellä oli. Vaatimattomalla esille tulemisellaan aasin selässä hän osoitti, että tulevaisuudessa oleva valtakunta on menneisyydessä olleita ihmiskasvoisempi. Se on vapautunut menneisyyden taakasta ja ulkoisista vallan merkeistä. Se ei tuo mieleen niinkään Israelin suuruuden aikakautta ja kuningas Daavidia kuin pikemminkin Chaplinin kulkurin.
Tarkoitus ei ole nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta vilahduksenomaisesti asia käy mielessä.
Tarkoitus ei ole nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta vilahduksenomaisesti asia käy mielessä.
On olennaista tietää, milloin on Septuagesimasunnuntai, esimerkiksi. Kuten eräskin maallikkosaarnaaja kerran totesi: Vanhassa testamentissa kiinnostavia on nimenomaisesti nuo sukuluettelot. Niitä lukiessa voi meditoida, mihin itse on luetteloitu.
