"Kun Savon Sellun nimellä tunnetun teollisuushankkeen ympärillä vajaa vuosi sitten ryhdyttiin toimintaan, tapahtui tämä ajankohtana, jolloin maan metsäteollisuudessa oli alkanut ennen näkemätön laajennusvaihe, joka nytkin kohdistui pääasiassa maan rannikkoseuduille. Näille Etelä-Suomen rannikkoalueille ryhdyttiin suunnittelemaan myös metsänomistajajärjestöjen toimesta perustettavia suuria metsäteollisuuslaitoksia. Nähtävissä tällöin oli, että Pohjois-Savo, jonka parhaasta vuosittain hakattavasta raaka-aineesta pääosa kulkeutuu mainitun rannikkoseudun teollisuuden tarpeisiin, jäi metsäteollisuuden laajennus- ja lisäämissuunnitelmissa jälleen syrjään. Tällainen kehitys ennakoi erittäin kohtalokasta kehitystä Pohjois-Savon metsätaloudelle. Pitkät etäisyydet ja korkeat kuljetuskustannukset estävät näet toisarvoisen käyttöpuun hankintaa eikä maakuntamme metsätalouden ongelmia näin ollen pystytä ratkaisemaan laajentamalla ja lisäämällä maan rannikkoseudulla jo olemassa olevaa teollisuutta. Metsävarojen hyväksi käyttämisen, raakapuun tuottamisen ja talouselämän tasapuolisen kehittämisen kannalta katsottuna teollisuuden keskittäminen jatkuvasti muualle merkitsee ennen pitkää maakuntamme lopullista jäämistä jonkinlaisen takamaan asemaan. Käy niin, että paraslaatuisen puun hakkuut laajenevat yli kestävyyden rajan samalla kun huonolaatuiselle käyttöpuulle ei saada sellaista menekkiä, että niiden hallussa olevat hyväpohjaiset metsämaat voitasiin kannattavasti uudistaa hyvätuottoisten metsien kasvuun..."
Teksti on Aarre Huuskosen teoksessa Näin syntyi Savon Sellu kyseisen teollisuuslaitoksen henkiseksi isäksi kutsutun vaarini Taunon muistiinpano. Minulla ei ollut kunnia tutustua häneen, mutta tulipahan edes hieman digitalisoiduksi.
Pöydälläni on kasa Taunon papereita. Olen kuskaamassa Toivalan metsäkoululle hänen kirjojaan. Sain ne sedältäni Veli-Pekalta, metsäprofessorilta, joka tyhjentelee hyllyjään.
Savon Sellun synnyn taustalla olivat siis tarve kehittää maakuntaa, mutta myös metsänhoidollinen näkökohta. Ilman asianmukaista teollisuutta metsät hakataan pilalle. Ja metsänhoito, kuten Tauno asiaa luonnehti, on pääosin hakkaamista. Siinä on muuten Anne Brunilalle pohdittavaa, kun tuotteet erikoistuvat ja meillä ollaan menossa suuntaan, jossa vain priiman mentävä markkinarako jää jäljelle paperitehtaiden siirtyessä Timbuktuun.
Siinä ero sodanjälkeisen jälleenrakennusmaan ja globalisaatiossa elävän pilotin välillä. 50 vuotta sitten taistelua käytiin siitä, voiko Etelä-Suomen ulkoista maata kehittää. Tällä hetkellä käydään taistelua siitä, onko mokomasta maasta ylipäänsä eläjäksi.
Maakunnan kehittäminen oli tuolloin, 1950-luvulla, kova sana ja suuri rikos ja synti. Vaari sai Helsingistä uhkauksia, joissa todettiin, että kannattaa miettiä, kuinka pitkään tuolillasi vielä istut kun puhut tuollaisia, että Toijalankin takana olisi elämää. Tuossa tilanteessa häntä auttoi lehdistö, erityisesti Martti Suhonen, joka asettui tehdashankkeen voimamieheksi ja kävi ottamassa ministereitä kraivelista.
Vaari tuli 1930-luvulla Pohjois-Savoon Tapion valistustyöntekijäksi. Metsänhoito oli tuolloin vapaata, ja katsottiin, että tehokkuuden nostamiseksi suomalainen, silloin kasvitiedepohjainen, metsätietous on saatava erityisesti yksityisten metsänomistajien ulottuville.
Konkreettisina tuloksina tästä valistustyöstä olivat laaja teos Metsänomistajan tietokirja (WSOY), Haapamäen koetila Siilinjärvellä sekä sen yhteyteen perustettu Toivalan metsäkoulu. Visio ja toimenpideohjelma oli, että metsät kuntoon ja hongat humisemaan, ensin tietoa, joka annetaan kädestä pitäen tapahtumapaikalla ja sitten teollisuutta. Operaatio onnistui, mutta siihen kului noin 30 vuotta. Se on aikaperspektiivi nykyisellekin maakunnan kehittämiselle. Voi tuntua pitkältä, mutta Taunon mielestä kyseessä on kuitenkin lyhyt loikka verrattuna esimerkiksi siihen motivaatioaikaan, josta papit vastaavat.
Lainaanpa tähän toistakin kirjoitusta:
"Allekirjoittaneelta on pyydetty yksityiskohtaista laskelmaa ns. Savo-Karjalan poikkiradan Savon puoleisen osan vaikutusalueeseen tulevista metsävaroista ja tämän radan metsätaloudellisista vaikutuksista. Kun laskelma ei vielä ole valmis, esitän pyydettynä lausuntona - kysymykseen alustavasti tutustuttuani - seuraavassa eräitä näkökohtia. 1. Suunniteltu rata, joka kulkisi Alapitkän - Nilsiän - Juankosken suunnassa tulisi kaiken kaikkiaan sulkemaan vaikutuspiiriinsä varsin laajoja niin valtion, yksityisten kuin puutavarayhtiöidenkin omistuksessa olevia metsämaita. Ko. metsäala käsittää - edellyttämällä, että uusi rata yhdistetään pistoradalla Syvärin rantaan, noin 300 000 hehtaaria, jonka puuvarasto valtakunnan metsien arvioimistulosten perusteella on noin 20 miljoonaa kiintokuutiometriä ja vuotuinen kokonaiskasvu noin 500 000 kiintokuutiometriä."
Tällaista siis köyhässä maassa, tehtaita ja poikkiratoja. Rikkaalla maalla ei sellaisiin ole varaa, ei koko metsäteollisuuteen!
Listaan tähän, digivaarin papereita, omaksi muistokseni:
Pohjois-Savon metsävaroista ja metsien käytöstä.
Tärkeitä ratkaisuja
Käyttämättömiä mahdollisuuksia Pohjois-Savon metsätaloudessa
Syksyiset metsänhoitotyöt
Puhe Pohjois-Savon metsänhoitolautakunnan sodassa kaatuneiden toimihenkilöiden muistotaulun paljastustilaisuudessa 4.4.1949
Pohjois-Savo on metsämaakunta
Pohjois-Savo - voimakkaan metsätalouden luvattu maa
Pohjois-Savon yksityismetsien vaaranalainen asema
Talonpojan metsä
Havaintoja metsätaloudellisesta valistustoiminnasta
Ovatko Pohjois-Savon metsävarat vähenemässä (radioesitelmä 24. 3. 1946)
Menekitön koivu Pohjois-Savon metsätalouden kehittämisessä
Näkökohtia Pohjois-Savon yksityismetsätalouden kehittämisessä
Muutamia piirteitä Pohjois-Savon metsistä ja metsätaloudesta
Ajankohtaisia metsäkysymyksiä
Metsänhoitokomitean mietintö: T. Järveläisen esitelmä 28. 5. 1938
Metsänhoitoyhdistystoiminnan tehostaminen
Talonpoikaismetsätalouden edistämistyö. Mitä siltä puuttuu?
Kantohinta
Kun hakkaat ja hoidat polttopuusi oikein saat paljon palkaksi
Metsätalouden ja maatalouden välinen suhde maatilalla
N. 20 otsikoimatonta puhetta
Huomioita valtiollisten puolueitten suhtautumisesta metsätalouteen Suomen itsenäisyyden aikana - metsäpolitiikan laudaturtyö
Yksityismetsälaki I - II
Ilmari Kalkkinen otsikoi vaarin muistokirjoituksen "Hän antoi kaikkensa Pohjois-Savon metsien hyväksi." Asiaa ajatellessa syntyy velvollisuuden tunnetta ja apinan raivoa. Tuumaakaan ei anneta tappelematta!
