Paavo Haavikon Päämaja - Suomen hovi ilmestyi 1999. Kirjassa on luku "Viipurin hinta: 12 kaatunutta ja 1300 kadonnutta tai hävinnyttä". Se on ainoa kirjallinen selonteko tai teoria Huhtiniemen joukkohautaan liittyvistä seikoista, jonka olen lukenut, joten en siis tunne asiaa.
Haavikon teoria on lyhyesti seuraava: Neuvostoarmeija murtautui 20. prikaatin 2. ja 4. pataljoonan lävitse. Prikaatin pataljoonat 1, 2 ja 4, joissa oli 2524 miestä, joukkopakenivat, lukuunottamatta 12 Viipurissa ja 79 muualla kaatunutta, luultuaan, että oli annettu perääntymiskäsky. 21. kesäkuuta mennessä kokoon saatiin kerätyksi 1135 miestä ja kadonneiksi ilmoitettiin 593.
Haavikon mukaan kadonneita Kannaksen taistelun jälkeen oli yhteensä 1300. Kaikki asiaa koskevat lähteet ovat joko kadonneet, hävitetty, väärennetty tai spekulatiivisia.
Lähteitä ovat Bruno Salmialan puhelinkuuntelujen muistiinpanot, joita ei enää ole saatavilla, Viipurin pataljoonan päiväkirja, jota on uudelleenmuokattu, Lappeenrannassa sotilasoikeudenkäyntejä johtaneen Emil Kokon päiväkirja, joka on haudattu hänen kanssaan, moniin koteihin lähetetty kirje, jonka mukaisesti poika on haudattu sotatoimialueelle, sillä taistelu kävi hänelle liian raskaaksi ja vihdoin Edwin Linkomiehen muistelmissa oleva selonteko keskustelusta Bruno Salmialan kanssa.
Haavikon mukaan ketään ei teloitettu, sillä papereita ei ole. Kaikki ovat hävinneet, kirjat, tuomarit, sotilaat. Hänen mukaansa kyseessä on täydellinen rikos.
Kaivoin Linkomiehen muistelmat esille. Kohta, jossa Linkomies keskustelee Salmialan kanssa, on seuraava: "...Salmialan mieliala muuttui eräällä tapaa hurjistuneeksi. Puhelinkeskusteluissa, joita sain luettavakseni, hän vaati sotatuomioistuimien asettamista käsittelemään Kannaksen armeijan kenraalien laiminlyöntejä sekä kuolemantuomioiden langettamista...Kutsuin näiden puheluiden johdosta Salmialan luokseni rauhoittaakseni häntä, sillä kansanedustajanahan hän oli loukkaamaton eikä häntä voinut sulkea turvasäilöön niin kuin muuten melkein olisi pitänyt tehdä." (Edwin Linkomies, Vaikea aika, 6. p., Otava 2006, 342).
Mitään kummempaa ei Linkomiehen teksti sisällä. Salmiala kutsuttiin puhutteluun, koska hän oli kaavaillut seuraamuksia kenraaleille, ei siis sotilaille. Linkomies ilmoitti istuvan hallituksen pääministerinä, että aikomus oli perusteeton.
Kaikki muu on spekulaatiota.
Paitsi se, että on löydetty 11 ruumiin hauta ja tutkijoiden yleisen käsityksen mukaisesti lisää tulee.
Emme tiedä, ovatko vainajat vuodelta 1944.
Asia tulee selvittää ja se on mahdollista selvittää, ainakin ajoituksen ja Huhtiniemessä lepäävien vainajien määrän osalta.
Jos on huhu ja merkittävässä asemassa olevan kirjailijan esittämä teoria, muuta mahdollisuutta ei ole.
Asia on kiinnostava muun muassa huhujen merkityksen kannalta. Sotilastiedustelu, joka on maailman paras tiedustelumuoto, osaa ottaa nekin huomioon. Huhu on syytä pitää mielessä kunnes on tarkistettu, pitääkö se paikkansa, kuten savu, joka voi nousta muustakin kuin nuotiosta, esimerkiksi savukoneesta.
Jos käy ilmi, että Huhtiniemen hauta on vuodelta 1944 ja siihen liittyy sotarikos, esiin astuu historian tuomio. Historian tuomio on keskeinen syy pelata puhdas peli. Kansakunta, joka ei taivu sen edessä, on sairas. Vastaavasti kunnioittaessaan sitä, myös silloin kun rikos paljastuu, yhteisö toimii terveellä tavalla.
