1990-luvun suomalaisissa mielipidebarometreissa kansalaisia huolestuttivat erityisesti työttömyys ja ympäristöongelmat.
Jälkimmäisistä keskeiset ovat
- ilman laadun heikkeneminen
- ilmastonmuutos
- myrkylliset metallit
- orgaaniset ympäristömyrkyt
- luonnon monimuotoisuuden kaventuminen
- melu
- happamoituminen
- maisemien pilaantuminen ja rehevöityminen
Tutkijat eivät ole yksimielisiä ongelmien sisällöstä.
Ehkä ne ovat analogisia ihmisen ajattelutapojen ongelmille.
Kenties henkilön tuskallisiksi kokemat asiat liittyvät siihen, että hän on joutunut ajatussaasteen kohteeksi. Kun populismi kukkii, tekisi mieli päästä suihkuun.
Ehkä ajatuksen puhtaudesta, puhtaasta mielestä ja puhdasmielisyydestä, tulisi olla enemmän huolissaan kuin luonnon tilasta.
Ilmanlaadun heikkeneminen esimerkiksi saattaa heijastaa henkilön tunne-elämän heikkenemistä tai yksipuolistumista.
Luonnon monimuotoisuuden kaventumisella saattaa olla yhteys moniarvoisuuden vähentymiseen, niihin ajattelutapoihin, joita heijastavat jokaiselle elämänalueelle tungetut muutoksen, tehokkuuden ja fuusioitumisen mantrat, jotka ovatkin kotoisin Milla Magian padasta.
Yksi pahimmista asioista on melu.
Voimakas lento- ja tiemelu aiheuttaa henkistä stressiä sekä esimerkiksi unihäiriöitä. Se myös alentaa älyllistä suorituskykyä. Yli 85 desibelin jatkuva melu voi aiheuttaa kuulovamman.
Melutyypeistä yksi on valomelu. Tähtitieteen piirissä on pidetty huolestuttavana sitä, että teollisuusmaiden yllä oleva taivas ei ole musta, koska teiden, rakennusten ja mainosten valot loistavat läpi yön.
Taivaan valaistuminen on valosaastetta. Jos tahdot katsella öistä linnunrataa, sinun on etsiydyttävä kauas taajamasta, oi ihminen. Maailmankaikkeuden mittaamattomuuden kokemus on vaikeasti saavutettavissa.
On myös ajatuksen meteliä ja ideologista melua. Media- ja markkinayhteiskunta, spektaakkeli, huutaa kilpaa, taivaisiin asti kuin muka sitoisi Seulaset ja valmistaisi lumen, synnyttäisi Orionin tilassa, jonka mittaamattomuus on sille vieras, muka sanoisi "tule!" ja se tulisi.
