Sunnuntain aihe on kristityn vapaus ja tekstit kuvaavat Kristuksen boheemeja piirteitä, sapattikäskyn rikkomista. Kirjoitan tätä Vuokatin Katinkullassa ja mietin, mikä on katinkultaa.
Osallistuin elokuussa Käki-seminaariin Perälässä. Jos saisi viettää muutaman sekunnin sitä järjestävien henkilöiden pään sisällä, olisi kokemus taatusti mullistava. He olivat valinneet aiheeksi vapauden, joka on paradoksaalinen aihe: tosi vapaus on vapauden rajoittumista! Taitelijan vapaus on sitä, että on sitoutunut luomisen työhön. Ajattelun vapaus sitä, että taitaa logiikan säännöt, mielen kalterit. Tahdon vapaus sitä, että tahto on suuntautunut kohteeseensa ilman, että muut asiat riuhtoisivat sitä irti.
Boethius, joka oli viimeinen antiikin suuri ajattelija, esittikin kummallisen katsomuksen, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto kun tämä on sitoutunut Jumalan tahtoon, joka on absoluuttinen vapaus.
Myöhemmin vapauden teema kiehtoi Lutheria, jonka reformaatorisiin pääkirjoihin kuuluvan teoksen nimi on Kristityn vapaus. Se ilmestyi sekä saksaksi että latinaksi 1520. Molemmat laitokset ovat taitavien suomentajien suomentamia. Lauri Haikola suomensi latinasta, Tuomo Mannermaa saksasta.
Lutherin mielestä kristitty on vapaa herra ja kaikkien kuningas uskossa. Samalla hän on kaikkien orja ja alamainen rakkaudessa.
Uskossa ihminen luodaan uudestaan ja palautetaan Paratiisiin, Luther opettaa. Tämä on se, mitä luterilaiset sanovat vanhurskauttamiseksi. Uskosta syntyy spontaanisti rakkaus, joka on yhteyttä kunniastaan luopuneeseen ja orjan muodon ottaneeseen Kristukseen.
Kustaa Vaasan mahtikäskyllä luterilaisiksi muuttuneille suomalaisille vapaus on niin merkittävä asia, että Uuden testamentin kreikankielinen titteli soter, pelastaja, on käännetty meillä vapahtaja. Se on kahden vallan, Ruotsin ja Venäjän, alla olleen suomalaisen sielun miniatyyriuskontunnustus, jota ei tule aliarvoida.
Vapahtaja vapahtaa jostakin. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi meillä usein korostuvat negatiivisen vapauden ajatukset. Se ei ole aina onnellista, sillä tosi vapaus on ensisijaisesti vapautta johonkin. Omantunnonvapaus, sananvapaus, uskonnonvapaus jne. ovat ensisijaisesti vapautta harjoittaa jotakin asiaa, vasta toissijaisesti sitä, että henkilöä ei voida pakottaa johonkin.
Kaikki tähtää vapauteen, kaikki sitä hakee. Mutta jos vapaus löytyy, se on kuin patruunan osumista mustaan kymppiin. Sen rinnalla kaikki muu on yhtä katinkultaa.
