Kävin ITEtaiteen näyttelyssä Lapinlahden taidemuseossa. Tilaisuuteen liittyi professori Seppo Knuuttilan luento aiheesta, joka valotti tarinoin ja kuvin ilmiön alaa.
Euroopassa on henkisesti toisenlaisten ihmisten koti, taiteilijoiden talo, jossa henkilö saa psykiatrista hoitoa ja toimii samalla kuvataiteilijana. Japanissa mies teki maailman näköisimmän veistoksen, omakuvansa, johon hän laittoi muun muassa omat hiuksensa, sairastuttuaan keuhkotautiin ja halutessaan jättää muiston morsiamelleen. Arkangelissa joku rakentaa puutaloonsa yhä uusia kerroksia. Suomessa ITEtaidetta ovat maailman suurin tuohivirsu ja tuohesta rakennettu miesten puku hattuineen, trio Pönttöpäät, jossa Väyrynen soittaa sähkökitaraa, Viinanen bassoa ja Koivisto rumpuja, veistospuistot, peltiset tarjahaloset, Kekkosen päät jne. Urkkikin teki ITEtaidetta, osallistui sunnuntaimaalarien näyttelyyn ja toivoi, että mahdollisimman moni kilistäisi hänen maalaamaansa kuvaan liittyvää kelloa, jotta saisi todellisen kosketuksen taiteeseen.
Lapinlahdenlahden museossa esillä maalauksia ja puuveistoksia. Väri- ja muotomaailma vie ovelta keskiajalle, ikonien määrä, tavattoman voimakas hartaudellisuus puhuttelee. Kokonaisuutena näyttely on hillittömän hyvä, kuin MOMAssa kulkisi.
Tämä herättää kysymyksen siitä, miten se eroaisi muusta taiteesta. Visuaalinen- ja tunnekokemus on Richterin asteikolla mitattuna samaa luokkaa kuin 'oikean' taiteenkin näyttelyssä.
ITEtaiteen määritelmä on vaikea tehdä. Se on jotakin, jota kuka tahansa tekisi, mutta ei tee. Jos taide edellyttää taidon, voi ITEtaide olla pikemminkin taidonnäyte. Eräässä merkityksessä sitä on kaikki harrastelijataide, mutta samalla ITEtaide sisältää jotakin poikkeuksellisen kekseliästä, minkä vuoksi se lähenee 'oikeaa' taidetta.
Voiko ammattitaitelija jäädä eläkkeelle ja ryhtyä tekemään ITEtaidetta?
Onko niin, että ITEtaide on pohjimmiltaan suomalainen tai ehkä pikemminkin tietylle kulttuurityypille mahdollinen ilmaisumuoto. Eurooppalaisessa traditiossa sitä muistuttavat tuotteet näyttävät vaativan ympärilleen melko mahtavat lavasteet, psykiatrian, joka on korkealle kehittynyt lääketieteen muoto ja sosiaalipoliittisen hierarkian. Suomalaiset ITEtyypit eivät tarvitse kallonpuristajaa eikä heidän otteensa ole näin korkeakulttuurinen. Se on puhekielisempi verrattuna sivistyskansojen kirjakielisiin ympäristöihin.
ITEtaidetta ei ole määritelty, vaan se jotenkin vaihtelee ja syntyy perstuntumalta. Mielestäni olisi kuitenkin taiteenteoreettisesti mahdollista edetä näin. Luetellaan ensin joukko ominaisuuksia, joita ITEtaideteoksiin liittyy. Todetaan sitten, että tässä on se ala, jonka alueelle ITEtaide mahtuu. Tämän jälkeen voisi katsoa, onko olemassa jokin minimivaatimus sille, että teos on ITEtaidetta. Näin saataisiin selville jokin yhdistävä seikka, jonka kaikki ITEtaideteokset, sääntöä vahvistavia poikkeuksia lukuunottamatta, jakavat.
ITEtaide toimii hieman siten kuin sanoisin tässä, että perustan blogistani yliopiston. Minulla on joillakin aloilla korkein akateeminen pätevyys, joten periaatteessa voisin tehdä jotakin sellaista. Samalla kukaan ei ajattelisi, että blogi on oikeasti yliopisto, vaikka voisikin saada siitä samaa oppia ja viettää sen ympärillä samanlaista opiskelijaelämää kuin oikeassa yliopistossa.
Itse asiassa historiassa on tähän liittyviä esimerkkejä. Toisen maailmansodan aikaan ranskalaiset sotavangit perustivat leirille luento- ja tutkimustoimintaa, joka esimerkiksi filosofiassa poiki Husserlin ranskantamisen. Sodan jälkeen Ranskan valtio hyväksyi leirillä suoritetut opinnot akateemisiksi opinnoiksi.
Taidanpa ottaa yhteyttä muutamaan bloggeristiin ja ehdottaa verkostoitumista. Perustetaan porukalla verkkoyliopisto, jossa blogit vastaavat luentoja. Johonkin laitetaan tenttiblogi, johon riittävän määrän vastattuaan henkilö voi pätevöityä ITEtohtoriksi.
Tätä ei ole tehnyt kukaan, mutta samalla se on kiusallisen lähellä Suomi tietoyhteiskunnaksi -hankkeen menetelmiä.
Yliopiston nimi voisi olla Etäkansan opisto. Se olisi sivistysyhteisö, joka muistuttaisi peltopuistoa Hiljainen kansa.
