Oi veli, oi veli
rakastan sinua
mutta en voi mennä kanssasi naimisiin
sillä olet veli
näin puistossa miehen
ja kun kosin
hän suostui
Tämän kirjoitti vasta kirjoittamaan oppinut 6-vuotias joskus keväällä.
On luettu Kalevalaa, Vanhaa testamenttia, Nalle Puhia, Pekka Töpöhäntää, Peppiä.
Huippukirja on Claire Llewellyn teos Maailman salaperäiset aarteet. Ihmeellisiä löytöjä, kadonneita kaupunkeja, merenpohjan aarteita (Sanoma Magazines Finland Oy 2005). Se kertoo muinaisista jättimatelijoista, alkulinnun fossiilista, rautakauden suoruumiista, villihevosesta, Kalifornian kultajoesta, kahvin löytymisestä ja silkistä sekä monista muista ihmeellisistä asioista, sanoin ja kuvin.
Hyvä on myös Maailmanhistorian ensyklopedia (Parragon 2005). On menty läpi esihistoriaa, ensimmäisiä ihmisiä ja työkalujen valmistamista, maanviljelyksen syntyä, ensimmäisiä kaupunkeja, Mesopotamiaa ja Sumeria, Egyptiä, Industa, minolaista kulttuuria, megaliittikulttuuria, mykeneläistä kulttuuria - mitä kirkkokuorolta ja balettitunnilta ehtii.
Mumilla oli kauan kauan sitten kotiapulainen. Kun Mumi otti puheeksi Egyptin ihmeet, laukaisi tämä: "Voi vieläks rouva uskoo tollasiin epykteihin!"
Kiva on myös Suomen lasten historia (Otava 2005). Oli vasarakirveskansa ja metsästäjät. Sana koti tulee sanasta kota. Ikivanhoja sanoja ovat isä ja emä, puu, kuu, luu, vesi ja mesi, päivä ja yö. Peni on metsästäjän koira ja peninkulma etäisyys, jonka päästä Penin haukku kuuluu. Kun Ukko, joka oli ennen Tor, suuttuu, hän viskoo salamakirveitä ihmisten niskaan.
On sovittu, että ei opiskella kuin vanha aika ja keskiaika. Niiden jälkeen ei ole keksitty mitään uutta, sillä keksiminen päättyi 600 vuotta sitten siihen, kun oivallettiin, miten termit mahdollinen, välttämätön ja mahdoton käyttäytyvät. Siinä on se hyvä puoli, että uuden ajan saa tehdä ja elää ihan itse.
Senkin lapsi tajuaa, että Jumala on quidditas ja ubiquitas, tämä ja kaikkialla. Piaget ei sitä tajunnut ja on teorioillaan sotkenut kasvatusoppeja pahasti.
Anna lapsen olla lapsi!
Kyllä! Älä usko kognitiivisen kehityksen teoriaan, joka on niiden, joita Pikku Prinssi sanoi aikuisiksi, keksimä ja estää lasta olemasta lapsi.
Eräältä 5-vuotiaalta kysyin kerran, että onko tämän mielessä täydellisen olion käsite. Anselm Canterburyläisen mukaan pitäisi olla. Hänen todistuksensa on se, että jokaisella on täydellisen olion käsite mielessä (esse in mens). Koska sellainen olio, joka on sekä mielessä että olemassa (in re) on parempi kuin sellainen, joka on pelkästään mielessä, on oltava niin, että Jumala on olemassa.
Lapsi sanoi, ettei ollut kuullut tällaisesta oliosta.
Menimme nukkumaan. Aamulla heräsin siihen, että lapsi pomppi mahan päällä. Hän kysyi: "Arvaa mistä näin unta? Dinosauruksesta. Näitkö sinä täydellisestä oliosta?"
