Ajattelin kirjoittaa nukkumisesta ja rapistumisesta, ja kun avaan tämän postauksen, kommunikaattorin viestiääni soi: "Tänään sunnuntaina klo 19 H:gissä Venäjän suurlähetystön edessä hiljainen kynttilämielenosoitus Anna Politkovskajan muistoksi. Järj. Suomen PEN. Levitä sanaa." Blogi on, tällä kertaa, Kiriwatin ajassa.
Aiheeni muuttuu siten elimistön hiljaisen mielenosoituksen erittelemiseksi.
On nimittäin niin, että vaimo sanoo klo. 20.00, että kuorsaat liian kovaa. Kun herään, yritän sinnitellä Itsevaltiaisiin. Silloin vaimo nukahtaa. Katselen hetken Uutisvuotoa. Jaksan 10 minuuttia. Sammutan rakkineen ja valot. Palaan asiaan 07.25.
Ei sitä ennen. Yölamppu paloi jossain kolmen neljän maissa aamulla ja parhaat ajatukset olivat vasta tulollansa. Pitää tietysti paikkansa, että nukkuakin sai melkein puolillepäivin, toisin kuin kansankynttilänä ollessa, jota sitäkin on tullut oltua jo hyvät 7 vuotta.
Monet koululaiset elävät valvoen, mutta joutuvat lähtemään jo klo 8. 00 alkavalle oppitunnille. Aikuisella ihmisellä yksi valvottu yö vastaa 1 promillen humalatilaa. Ei ihme, jos nuoriso ei jaksa käydä koulua, jos on jatkuvasti kännissä. Suurin osa muuten jonkinlaisessa nettikännissä, surffaavat kaiket yöt.
Muutenkin tulokset ovat kurjia. Kokeilin Cooperia pitkästä aikaa syyskesästä. Hölköttelin 2200! Se on kuulemma ikäiselleni miehelle, täytän viikon päästä 41, hyvä tulos, mutta kurjalta tuntuu itsestä. Vähän niin kuin se, kun muutama vuosi sitten kertausharjoituksissa ammuttiin myös RK3 ja tulos oli jossakin 70 pisteen nurkilla. Mikä häpeä! Nuorena meni sentään yli 90.
Minulla on jo sykemittari. Ei tarvitse paljon liikahtaa, kun sydän lyo 130. Pitkässä mäessä syke on 185-190. Mittari mittaa myös kalorit. Tunti hölkkää kuluttaa tuollaiset 900, tunti kävelyä 800 ja tunti pyöräilyä, lasketellen, 700 kaloria. Uidessa en ole kokeillut, mutta kulutus ei taida olla kovin kaksinen.
Polviin sattuu juostessa pidemmälti. Tupakoimisen lopettamisen kiitoksena paino on noussut 15 kiloa. Hiukset lähtee, hampaat tippuu, ajatus ei kulje.
Että tiedoksi vaan nuoremmille. Kohta on teilläkin edessä kyltti: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.
Nämä lienevät kuitenkin melko normaalia synkkää yksinpuhelua. Hannu Raittila totesi äsken, että ihminen syntyy 40 vuotiaaksi ja seuraavat 40 vuotta kuolee. Helsingin Sanomissa, jonka satuin näkemään huoltoasemalla, kerrotaan ikäpolvensa tärkeimpiin teatterilaisiin kuuluvasta kirjailijasta Reko Lundanista, 37, joka on vakavasti sairas ja kertoo nyt myöntävänsä, että pakko nostaa kädet ylös kuoleman edessä. Onkohan se antautumisen vai voittamisen merkki? Asia on yhtä hämärä kuin valkoinen lippu. Se ei tarkoita antautumista vaan neuvottelupyyntöä. Lundan on kirjoittanut puolisonsa kanssa asiasta romaanin, joka täytyy lukea.
