Juntusen Esko kertoi Maaningalla, että markkinoilla on musta-aukko, josta pitäisi mennä sisään. Se on kehittyvien markkinoiden alkuvaihe, jossa ei pidä tarjota huipputuotteita. Esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan 60-luku voisi mennä kaupan kehittyvillä länsimarkkinoilla, mutta nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on aivan liian kehittynyt ja hyvä on turha mennä kaupittelemaan.
Eskon mielestä Kiinasta tullaan takaisin turpiin saaneena, koska sinne koetetaan myydä liian tasokasta tavaraa. Saa siis kuvan, että globaalin ulkomaankaupan pitäisi olla pikemminkin vanhojen lenkkareiden viemistä kuin modernien innovaatioiden. Ne vain kopioidaan ja myydään piraatteina meille itsellemme takaisin.
Esko tuntui vihjaavan, että jos ja kun tätä mustaa aukkoa, jota muuten avaruustutkijat kutsuvat myös likaviemäriksi, ei käytetä hyväksi, edessä on Auringonlasku.
Siihen kai voisi todeta, että se on kaunis ja sen voi tuotteistaa.
Auringonlasku herättää pari mietettä. Ensinnäkin Hegelin viittauksen Minervan pöllöön, joka nousee siivilleen vasta hämärän tullen. Toiseksi ajatuksen siitä, että tämänhetkiset ratkaisuyritykset ongelmiin saattavat olla laskusuhdanteen ratkaisuja ja jotakin todella merkittävää pitäisi keksiä. Auringonlaskua ovat niin kuntauudistus kuin osaamistrategiatkin. Jälkimmäisen osalta Eskon esittämät näkökohdat antavat tukea sille, että kyseessä on todellakin ihan ryssitty juttu. Ensimmäiseen liittyvät ongelmat ovat seuraavanlaisia:
Samassa tilaisuudessa Raimo Sailas kertoi, että merkittävin tiedossa oleva haaste on ikääntyminen ja se, että eläkkeellä olevan väestön osa on merkittävä. Tuottavuutta pitäisi saada nostetuksi ja kuntatalous, joka nyt on melko hyvä, sopeutumaan tulevaisuudessa tapahtuvaan niukentumiseen.
Sailas kertoi satunnaiskyselystä, joka oli tehty kuntapäättäjille. Valtaosa näistä ei usko, että kuntauudistus ratkaisee ongelmat. Samalla valtaosa toivoo valtiolta pakkokeinoja. Sailas viittasi vain kuntaliitoksiin. Oma tulkintani vastauksista on toinen. Uskon, että kuntapäättäjät odottavat ratkaisuja siihen, miten kuntatalouden ongelmat voitetaan, mutta eivät usko, että käsillä oleva kunta- ja palvelurakenteen uudistus sisältää tällaisia ratkaisuja.
Kuntaliitos on nähdäkseni auringonlaskun ajatus. Oletetaan, että kunnan hinta on yksi euro ja meillä on puolet kuntia, joissa on alle 50 senttiä. Jos kaksi kuntaa yhtyy, saadaan kasaan yksi euro, mutta tällä pitäisi kattaa kaksi kertaa isomman väen tarpeet kuin 50 sentillä, joten ympäri mentiin yhteen tullaan. Todennäköisenä seurauksena palvelut keskittyivät 50 kilometrin päähän ja jonot kasvoivat, mutta saatiin säilytetyksi alle 200 kilometrin matkan päästä ja vielä isommalta jonolta. Niiden osalta, joita keskittyminen koskee, asia ei paljon tilannetta paranna.
Jos tahdomme löytää nykyisen tasoisen hyvinvoinnin säilymisen reseptin, se sisältää kaikkea muuta kuin kuntaliitoksia ja väestömäärärajoja. Sitä kannattaa pohtia, voisiko osasta hyvinvoinnin tekijöiksi luonnehdituista asioista luopua.
Merkitsin muistiin seuraavanlaisia tietoja. Vuonna 2025 ikääntyminen on nopeampaa Suomessa kuin missään muussa Euroopan maassa. Pelkästään ikääntymisestä syntyy 5 % nousupaine menoihin ja tästä seuraa verojen kiristyminen. Ns. hedelmällisyyslukumme on tällä hetkellä korkea 1.7, mutta väestön uusiutumiseksi sen tulisi olla 2.2. Terveysjärjestelmämme voi kriisiytyä, mikäli elämäntapasairaudet lisääntyvät. Ylensyöminen ja alkoholin käyttäminen pitää saada kuriin. Eiköhän se ole ihan perusteltua korottaa viinaveroa. Verotuloja tarvitaan lisää ja verovaroin katettuja menoja syntyy liiallisesta juomisesta. Näin tehtäessä ne, jotka pitävät viinanjuomisesta, tietävät kustantavansa itselleen hoitoa eikä heitä tarvitse syyllistää enempää niillä ajatuksilla, että itseaiheutetut terveyshaitat tulisi luokitella erimaksuisiksi ja hoidon priorisointikysymysten piirissä vähempiarvoisiksi kuin muut taudit.
Tällaisilla ennusteilla eletään. On kuitenkin selvää, että jotakin ennakoimatonta tapahtuu esimerkiksi vuoteen 2025 mennessä. Ennakoimattomia ovat niin keksinnöt kuin katastrofitkin.
