Mentiin koko perhe jumalanpalvelukseen, jossa Ruuttusen Tuomo saarnasi. Tuomo kertoi lasten kilpailusta, kuka on vahvin. Toiseksi vahvin oli isi, joka jaksoi nostaa traktorin. Vahvin oli kuitenkin isi, joka jaksoi nostaa äidin.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli tilaisuus, jossa esiteltiin Lasten keskuksen laatimaa asiakirjaa Kymmenen teesiä kristillisestä kasvatuksesta kotiväelle. Teesit ovat seuraavat:
1. Ole kiitollinen lapsesta
2. Pohdi oman uskosi perusteita
3. Keskustele lapsen kanssa myös uskonnollisista asioista
4. Anna lapsen uskoa lapsen tavalla
5. Vietä lapsesi kanssa pyhäpäivää ja kirkkovuoden juhlia
6. Rukoile lapsen puolesta ja hänen kanssaan
7. Laula lapselle virsiä ja hengellisiä lauluja
8. Opeta lastasi pyytämään ja antamaan anteeksi
9. Anna lapselle mahdollisuus tuottaa iloa toisille
10. Anna lapsellesi toivo taivaasta
Mielestäni teesit ovat onnistuneet. Kerrankin, vihdoinkin jotakin, jossa ei ole mitään uutta!
80 % suomalaisista panee toteen lastensa kasvatuksessa sitä, mitä teeseissä sanotaan. Teesien viesti on, että kirkon mielestä suomalaiset kasvattavat lapsensa oikein.
Pitää paikkansa, että monissa perheissä tämä ei ole päivittäistä tai viikottaista. Iltarukous kuitenkin opitaan vähintään isovanhemmilta, joulukirkossa käydään, uskonnollisista kysymyksistä kuten Jumalasta ja enkeleistä puhutaan, jokin hengellinen laulu tai virsi joskus veisataan. Kaikki tämä, vaikka ei ehkä kovin säännöllistä, elää juurevasti suomalaisissa perheissä.
Kasvatuksen kenttä on vaikeutunut sikäli, että kristillisen kasvatusmallin lisäksi elävät rinnakkain muut kasvatusohjelmat. Tarjontaa on tavattoman paljon.
Ongelma ei ole kuitenkaan siinä, että kristillistä kasvatusta ei annettaisi. Kun Lasten keskus on miettinyt teesejään, se antaa kirkolliselle lapsityölle hyvän suunnan tukea perheitä siinä, mitä ne muutenkin jo tekevät.
Mielestäni on tärkeä tuoda esille se, että ihmiset tahtovat ja osaavat kasvattaa siten kuin teesit sanovat. Tällä alalla ei ole huippuosaajia, jotka tekisivät asian paremmin kuin kukin perhe, niin risainen ja vajavainen kuin se ehkä voi tuntea olevansakin. Teesejä kuunnellessa ja lukiessa ihmiset voivat havahtua: haa, tuota meillä tehdään ja tuota meillä taidetaan jo, ilman kursseja, ilman asiantuntija-apua, ilman ulkoistamista.
