Suunnittelin teknologian levätessä vielä vanhassa ajassa vävysäädintä. Vävysäädin olisi anopin käytössä oleva kaukosäätimen näköinen kones, jonka käskyt olisi kytketty aivopestyn vävyn aivojen sähkökemiallisiin funktioihin siten, että painamalla nappia 1 vävy veisi roskat ja painamalla nappia 2 vävy ajaisi nurmikon. Ja niin edespäin.
1960-luvulta alkaen on kuitenkin edetty rutkasti eteenpäin näissä vaikeissa kodinteknisissä kysymyksissä. Tuolloin syntyi ajatus kyborgeista, jotka yhdistävät kyberneettisiä ja orgaanisia toimintoja. Kyborgit ovat ruumiskoneita, joissa kyberneettiset säätelyjärjestelmät toimivat ruumiin autonomisten säätelymekanismien kanssa, kuten taannoiseen filosofian tutkijaseminaariini osallistunut ja sen seuraava luennoitsija Mimosa Pursiainen on selostanut.
Yksinkertaisimmillaan kyborgi on tietokoneensa äärellä istuva henkilö. Kirurgiassa on käytetty ajatusta hyväksi valmistamalla esimerkiksi proteesikäsiä, jotka on kytketty ruumiin orgaanisiin säätelyjärjestelmiin. Fiktiivisiä kyborgeja on tietysti vaikka kuinka paljon, esimerkiksi Star Trekissä.
Kyborgin ei kuitenkaan ole välttämättä oltava ihmisruumiin jatke. Se voi tietysti olla myös 'luonnollisista' materiaaleista valmistettu nukke, joka on yhdistetty keinotekoiseen hermoverkkoon. Tällöin on valmistettu oppiva ja älykäs nukke, joka osaa kaikenlaista, joka 'näkee', 'kuulee', 'kävelee', keskustelee jne.
Näin taannoin ihmisen näköisen nuken, jota japanilaisprofessori innoissaan esitteli. Professori totesi, että nukella tulee olemaan käyttöä esimerkiksi hyvinvointipalveluissa eräänlaisena apuhoitajana.
Emme enää tarvitse vävysäädintä. Sen sijaan voimme korvata itse vävyt kyborgeilla! Tuloksen voisi kuvata nasevasti kolmella sanalla: ihanaa, ihanaa, ihanaa. Vai pitäisikö vävylogisena imperatiivina todeta pikemminkin: hanaa, hanaa, hanaa.
Kyborgivävyn voi opastaa tekemään keskeiset kodintyöt. Mutta sen kanssa voi istuskella myös kahvilla ja rupatella. Siihen voidaan tallettaa vaikkapa kaikki Toivelaulu -kirjasarjan osat, joita se pyydettäessä lauleskelee mielenvirkistykseksi. Äänen voisi kopioida Carusolta.
Esimerkiksi Kauniiden ja Rohkeiden Ritge Forrester voisi olla kysytty nuken malli, mutta tilauksesta voitaisiin valmistaa muidenkin selebriittien kopioita. Millainen olisikaan Kesäpäivä kangasalla, jos huolista vapaana kuuntelisi, miten Ritgen näköinen kyborgi naulaisi kattoa ja laulaisi Caruson äänellä On lautalla pienoinen kahvila. Hetken kuluttua kun pihalle vilkaisi, lihaksikas yläruumis paljaana nurmikkoa ajeleva kyborgi loisi vihreyttä kaikkialle.
Siinä tilanteessa voisi joustaa elävän vävyn, tuon vatsoittuneen vetelyksen, suuntaan heittämistään nuhtelevista katseista ja päänpyörityksistä. Siis: ÄLÄ TAPA VÄVYÄSI. ANNA KYBORGIN HOITAA LIKAINEN TYÖ!
Tämä on kodintekniikkaa. Mutta vieläkin laajemmat autereet aukeavat. Perustetaan syrjäseudulle kyborgitehdas. Siinä puhutaan heti tuhansista työpaikoista elektoniikka-asentajista plastiikkakirurgeihin. Tehdyt kyborgit lähetetään kyläkoulujen oppilaiksi sekä lähiöasujiksi pienemmille paikkakunnille, joiden perusterveydenhuollon väkimääräksi on asetettu 20 000 asiakkaan minimi. Kyborgien myötä syntyy palveluiden tarvetta ja kulutusta. Ne voivat tehdä töitä iloisin mielin 100-vuotiaiksi.
Kyborgien ainoa ero meihin on se, että ne eivät käsitä. Mutta voi kysyä, käsitämmekö mekään.
