iErnamon puulaaki on kustantanut virolaista nykyrunoutta, jolla on tuo otsikon nimi, lyyrinen kiteytys sielunliikkeistä.
Tuli siitä mieleen Viron kummalliset presidentivaalit tällä hetkellä sekä Baltiassa suosittu tasaverojärjestelmä, jota jotkut amerikkalaiset ekonomistit ja kaiketi EVA koettavat tuoda meillekin. Jos oikein käsitän, se on sinnepäin, että kolmekymmentä prossaa joka kukkarosta: jos ansaitset tonnin, saat käteen 700, jos kymppitonnin, saat 7 000. Koska olen harvoja kaikkien asioiden asiantuntijoita tässä maassa eli en siis tiedä tästä jutusta kovin paljoa, totean vain, että pitääpä paneutua, pitääpä paneutua.
Ja tuli mieleen erilaisten runojen aikakausi.
"Missä olit kun laukaus lähti?" kysyi kesällä Martti Suosalon Metsänperkele Nilsiän Louhosareenan Weber-oopperassa Paholaisen palkka-ampuja. Juha Hemanuksen ohjaamassa produktiossa, joka käsitteli eräänlaista yhteiskunnallista ja kulttuurista dopingia, oli muitakin hyviä vetoja, kuten Hollywoodin esittäminen holy woodina. "Missä olit kun laukaus lähti" kaikessa tyhjässä hokemallisuudessaan herätti kuitenkin mielessä parhaat lisäkysymykset: Missä olit kun Kennedy murhattiin? Missä olit kun - Viro itsenäistyi?
Vastaus on tällainen:
Teologisen tiedekunnan systemaattisen teologian laitos sijaitsi 1990-luvun alussa Kasarmitorin vieressä, lähellä kauppaa, jossa Kati Outinen työskenteli Kaurismäen elokuvassa. Veimme kerran Mark C. Taylorin, tämän Heidi Liehun vastaväittäjän, siihen taloon pitsalle. Sittemmin Taylor kirjoitti kirjan About Religion, joka analysoi pikkutarkasti Las Vegasin estetiikkaa. Taylorin kirja kuvaa muutosta, jota myös teologisen tiedekunnan siirtyminen tulosvastuullisesti Aleksi seiskaan symboloi, ikään kuin muistuttaen, että Jumalakin on muuttanut ja muuttunut.
Vanhoina hyvinä aikoina "laitos" sijaitsi siis kuitenkin Fabbarilla. Seuraavassa korttelissa sijaitsi Viron kulttuuri-instituutti avatud.
Kulttuuri-instituutin ovesta marssi ulos ja sisään poikia joit ei saatu hyviks ja jotka on nyt jauhettuina jyviks, Lennart Meri ja muita. Tulivat moottoriveneellä Kauppatorin rantaan ja aloittivat päivän tihutyöt. Oli hauska torin laidalta katsella iloista meininkiä ja aistia tunnelmaa miesten ympärillä.
Eräänä päivänä Meri sitten soitti Tallinnaan, että no nyt pojat. Vähän ajan kuluttua Viron lippu laitettiin hänen autonsa nokkaan ja hän ajeli sillä suoraan maailmanhistoriaan.
Merellä oli hyviä ilmaisuja: Tulen maasta, jonka nimi on Viro. Viro ei mene Eurooppaan, Eurooppa saa tulla tänne. Italialaisessa ruoassa parasta on makaronin väliin jäävä tyhjä ilma. Lujia sanoja mieheltä, jonka kotimaa oli runneltu nimeä myöden (Eesti).
Aika nopeasti siellä vauhtiin päästiin. 1990-luvun alussa kävin katamaraanilla Tallinnassa luennoimassa. Se oli yhtä stetsonpäätä täynnä. Tuolloin Jaan Kaplinskin kertoi, että entinen valtiollinen kirjapaino, joka ei ota alle sadantuhannen painoksia, painaa etupäässä horoskooppeja, New Age-kamaa ja pornoa. Tiedä mikä on nykyisin tilanne. Muuta kuin että ajattelen koko ajan rahaa.
Niillä siellä lahden takana on taito kiteyttää ajan henkeä. Jaan Krossin muistelmista Rakkaat kanssavaeltajat saa lisätietoa, millaisissa olosuhteissa kiteyttämisen taito syntyy. Tämä ei ole taiteen kurjuusromantiikkaa, vaan neutraali huomautus siitä, millainen kolmannen asteen ammattikoulu on käytävä, jos tahtoo käyntikorttiinsa tittelin että kiteyttäjä.
