Kuulin, kun esitettiin ja vakuutettiin, että tulee hahmotella toisen asteen ammatillinen koulutus tahi sen suuntautumisvaihtoehto tuholaisten torjuntaa varten.
Jos niin, niin esitän opetussuunnitelmaan Bartholemy Chasseneen teosta Tutkielma hyönteisten tuomitsemisesta vuodelta 1531. Teos osui aikanaan ilmeiseen tarpeeseen, sillä siitä otettiin ripeästi useita painoksia.
Chassenee toimi eläinten puolustusasianajajana, wow mikä sana, oikeudenkäyntien tyypissä, joka eli ja vaikutti 800-luvulta 1800-luvulle. Eläinten oikeudenkäynneistä on säilynyt yli 200 pöytäkirjaa. Ne olivat joko kirkollisia, joissa käsiteltiin villieläinten asioita tai kevyempiä maallisia oikeudenkäyntejä, joissa käsiteltiin kotieläimiä koskevia kanteluita.
Eläimillä oli oikeus tulla kuulluiksi. Esimerkiksi Ranskassa 1522 syytettiin "joitakin hiippakunnan rottia" ohrasadon tuhoamisesta. Rotat eivät saapuneet oikeudenistuntoon, mutta puolustusasianajansa kautta voittivat tapauksen.
1621 Saksassa sai eräs lehmä kuolemantuomion, koska se oli aiheuttanut raskaana olevan naisen kuoleman. Täytäntöönpano suoritettiin polttamalla. Eräässä tapauksessa sekä isäntä että lehmä hirtettiin yhdessä. Itävallassa koira sai kuritushuonetta, Venäjällä sika karkoitettiin Siperiaan.
Miksi?
Yleinen ja typerä perustelu liittyi Saatanan uhkailemiseen ja pelottelemiseen. Tuomas Akvinolainen piti menoa joutavana ja inhana, mutta totesi, että jos eläimiä käytetään pahuuden välikappaleena, voidaan ne kirota ja tuomita. Myöhemmin Leipniz pohdiskeli, että ehkä eläinten tuomiot palvelevat varoittavana esimerkkinä toisille eläimille.
Miksi ylipäänsä tuomitaan?
Retribuutio on rangaistus, joka lankeaa koska väärästä teosta seuraa rangaistus. Preventio on pelote, joka ei oikein näytä toimivan. Pahaa tehdään kuitenkin. Yleisesti on hyväksytty viime vuosina näkemys, että rankaiseminen on parantamista, mutta on tämäkin hieman ongelmallinen katsomus, koska eihän terapia voi olla rangaistus, vai voiko? Mene kallonkutistajalle, voidaan ikäväksi koetusta ihmisestä ajatella, ikään kuin rangaistuksena väärästä pärstäkertoimesta. Lue terapiaoppaita, kehotetaan ajatuksiltaan pihalla olevaa lähimmäistä.
Eläinten oikeudenkäynnit ovat kiintoisia, koska ne herättävät kysymyksiä rankaisemisen perusteltavuudesta ylipäänsä. Itse olen retributivisti. Ne ovat kiintoisia myös siksi, että ne herättävät kysymyksen ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.
Jos ei ihmisen ja eläimen välillä ole eroa, niin silloin myös rangaistukset, mikäli ne katsotaan perustelluiksi, koskevat myös eläimiä.
Ateenassa 4. vuosisadalla eKr. käsiteltiin ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuutta muun muassa keskustelemalla päähän tippuvan tiiliskiven syyllisyydestä. Vika ei ollut holtittoman isännän, kuten nykyisissä taloyhtiöissä, vaan tiiliskiven.
Tunnen hyvin kissan, jonka nimi on Sören. Hän on valkokaulusrikollinen. Mutta jos Sören syö myyrän, missä on rikos, missä moraalinen probleemi? Ei missään. Aristoteleen mukaan Sören harjoittaa kyllä vapaaehtoista (hekousios) toimintaa, mutta ei harkintaa (proairesis). Tämä johtuu siitä, että Sören kyllä oppii eli Sörenillä on älyä (fronesis), muttei järkeä (logos).
