Tunnustan täten nöyrästi: en lue päivittäin Hesaria. Lakkasin päivittäiskulutuksen kohta 7 vuotta sitten siirtyessäni pois vaaravyöhykkeeltä Pähkinäsaaren rauhan rajan tuolle puolen. En siis ole enää mukana Mukana. Olen taantunut sikäli, etten kärsi asiasta, sillä elämä on parasta huumetta.
Syrjäytymiseni jälkeen katselin alkuun Savon Sanomia, tuota Suhosten vanhaa ja jaloa lehteä, johon Aapeli kirjoitti. Ei se natsannut. Vika ja puutteellisuus oli puhtaasti minun.
Siirryin Iisalmen Sanomiin. En lue sitäkään kovin tarkasti. Ajoittain naapurikylän vinkkeli vieraannuttaa journalistisista flowelämyksistä, mutta Iiskarin voi mielessään näiltä osin korvata paikallislehti Matti & Liisalla. Siinä on aidompi paikallistunnelma ja nurkkapatriootille sopiva pyrky. Torstaina ilmestyneessä numerossa kerrotaan, että Hannu Taanila on menossa naapuripitäjään. Matka on Taanilan ensimmäinen, mutta pitäjä kuitenkin tuttu. Hän lausuu: "Se on yksi EU:n ja koko maailman intelligenssin keskeisiä hautomoja, jossa älynsä aarteita tuottaa aikamme johtava ajattelija Lasse Lehtinen. Siihen verrattuna ei edes Washington ole mitään."
Tämä ei ole vitsi, ei edes Taanilan monimielisellä tasolla, vaan mielestäni Iisalmen Sanomien perpektiivi on huikea ja laaja kuin avaruus itse. Viereisellä sivulla on STT-pohjainen raportti Libanoniin menosta ja viereisellä pikkukylän terveydenhoitajan sijaisen vaali, yhtä arvokkaina, yhtä merkityksellisinä maailmantapahtumina. Perspektiivi saa minut silmäilemään lehteä, maksamaan siitä, että saan tutkailla tätä mittakaavaa, jota muut eivät tavoita. Hesarissa ja isommissa maakuntalehdissähän yleensä kerrotaan, että meidän kaupungissapa sitä taas tehtiin rahaa ja menestystä ja oltiin kaikin puolin in. p.s., sauna paloi hiljaiseloa viettävällä Kainalniemellä. Kiinnostavan perspektiivin lisäksi pidän Iiskarin kulttuurisivuista.
Se, etten ole varsinainen lehtihai, joka herää aamulla lukemaan kolmea eri sanomalehteä asemoidakseen itsensä todellisuuteen, johtuu varmaankin silkasta laiskuudesta. Toisaalta se voi johtua siitä, etttä lehdissä on niin paljon kuvia, että ne ovat tylsiä. New York Times on tästä syystä parempi kuin Washington Post. New York Times on hyvää kieltä ja luonteeltaan enemmänkin sanomalehtikirjallinen. Suomalaisissa lehdissä on kaikissa aika paljon kuvia. Se on sellaista lööppien töllöttelyä koko homma. Kun on alkanut ikääntyä, sitä on alkanut tulla aika äreäksi ja konservatiiviseksi protestantiksi, joka ei jaksa tätä koko maailman ikonostaasia.
Olen koettanut selittää haluttomuutta itselleni myös sillä, että olen jonkin verran epäileväinen suhteessa lehtien mahdollisuuteen tuottaa tietoa. Otetaan oikein juhlava esimerkki. Georg Henrik von Wright teki nuorena päätöksen, ettei lue sanomalehtiä. No, selasi niitä eteisessä ennen töihin lähtöä. Päätöksestä huolimatta hän on ehkä tunnetuin suomalainen aikalaisdiagnostikko. Voi velttouteni siihenkin liittyä, että luin nuorena Tulenkantajien tuotantoa ja elämänkertoja ja tulin käsitykseen, että toimittajiksi päätyvät ne joista ei ole kirjailijoiksi.
Myönnän kuitenkin, että suomalaisten yleisesti hyvä tietoisuus voi johtua osittain sanomalehdistä. Meillä ne tilataan kotiin ja niiden äärellä pidetään aamuvartioita. Jossakin Saksassa ne ostetaan kioskilta töihin mentäessä sämpyläpussin ohella. Kyllä, kyllä: sanomalehdellä on ollut suuri tehtävä ja merkitys Suomen historiassa.
Suuri historiallinen merkitys ei kuitenkaan auta siinä, että usein olen saanut tiedot muualta kuin lehdistä ja lisäksi ennen kuin ne on sinne painettu. Kaveri soittaa, ystävä tulee vastaan... Ehkä tämänkin takia asenteekseni on muodostunut sama kuin Paavo Ruotsalaisella, joka tavattiin sanomalehteä lukemasta ja joka siihen kommentoi, että täytyyhän sitä olla jyvällä siitä, milloinka maailmanloppu tulloo.
Mutta maailmanlopun tietää ilman sanomalehtiäkin. En lehdistä, televisiosta tai muista viestimistä esimerkiksi kuullut, että World Trade Center pistettiin mäsäksi. Olin sinä päivänä voimani huipulla, kun komensin 8 sälliä juhlasaliin ja sitten jokaisen yksitellen rehtorin kansliaan saamaan kirjallisen varoituksen. Kun tulin huoneesta ulos, saksanmaisteri riensi pihalla vastaan ja sanoi, että tiedätkö, Pentagon palaa.
