Tapasin tiistai-iltana urheilua seuraavan ystäväni. Hän mainitsi muina miehinä, että jos haluat siirtyä niissä blogeissasi ajankohtaisten asioiden käsittelemisestä ennakointiin, niin pistä aamuksi sellainen juttu, että dopingkäry käy. Kysyin, että millä perusteella. Vastasi, että Tiisanojalla iski oudosti flunssa pari tuntia ennen Ruotsiottelua. Totesin, että selvä tapaus, mutta kirjoitan vasta kun asia on selvä. Keskiviikkona kahden aikaan tuli tieto Urheiluliiton ylimääräisestä tiedotustilaisuudesta ja kärystä.
Asenteeni johtui kahdesta asiasta. Ensinnäkin ennustaminen on humpuukia. Sitä muistuttava ennakointi-niminen tiede voi mahdollisesti Aristoteleen mukaan olla; hän jopa muotoili hieman Demokritoksen kantaa, jonka mukaan rauhallisina yön tunteina tulevaisuudesta saapuu atomeja uniin. Mutta jos ennakointi-tiede on, niin suutari pysyköön lestissään. Ystäväni harjoitti kriittistä ja rationaalista ennakointia. Minun alani ei ole urheilu. Toiveeni täyttyivät, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, aloin sillä hetkellä Turun tuomiokirkon ohi, ja kiinnostukseni sammui Lahden käryn yhteydessä. Ennakointia tässä jutussa on tosin se, että blogi on edelleen säädetty Naurun aikaan.
Totesin kuitenkin viikonloppuna mietiskelleeni dopingia eräästä toisesta näkökulmasta. Urheilu on ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan kärkihankkeista. Jos se perustuu kiellettyihin keinoihin, niin mikä kaikki muu? Ei vaikuta uskottavalta, että joku kärkihankkeista voisi elää muista yhteiskunnassa vallitsevista toimintatavoista erillisenä. Missä muissa instituutioissa samanlaista toimintaa esiintyy? Ettei vain kaikissa muissakin huipuissa kuten huippuosaamisessa?
Monet urheilijat ovat menetelleet sääntöjen vastaisesti. Toiminta on kuitenkin osa isompaa kokonaisuutta, jonka luonne tulisi selvittää. Yksittäisen urheilijan väärinkäytösten ja henkilökohtaisen tragedian päivittely siirtää huomion pois itse pihvistä.
En taida vielä tarkasti yksilöidä, mitkä toimintatavat ovat dopingia muistuttavia. Pikemminkin toivon, että asiaa mietittäisiin laajemmin ja toimintaa tarkasteltaisiin siitä näkökulmasta, että kysyttäisiin mitkä shekit ovat katteettomia, mitkä tavoitteet ylimitoitettuja ja mitkä niihin liittyvistä keinoista epärehellisiä.
Yksi syy yksilöimisen vaikeuteen on se, että doping on vaikeaselkoisempi asia kuin vaikkapa planeetan määrittely. Lääketieteen keinoja käytetään joka tapauksessa, myös litkuja ja pillereitä yms. Onko dopingia yksinkertaisesti vain lista aineista ja keinoista, jotka ovat kiellettyjä? Tämä tuntuu liian helpolta vastaukselta. Asiaan sisältyy filososofisia ja arvoihin liittyviä ongelmia.
Yksi niistä on seuraava. Uudella ajalla aidon ja artifikiaalisen välillä tehty ero on hämärtynyt. William Ockham esitti, että Jumalan luona "luonnollinen" kasvi ja ihmisen kehittämä artifikiaalinen kasvi eroavat toisistaan vain semanttisesti, sikäli, että ensimmäisen on tehnyt luomaton luoja ja jälkimmäisen luotu luoja. Eräässä mielessä molemmat ovat niin luonnollisia kuin artifikiaalisiakin. Jos joku juoksee liimaa haistelemalla 100 metriä alle 9 sekunnin ja toinen liimaa haistelematta sen samassa ajassa, mikä on ero?
Ero liittyy syviin ajattelutottumuksiin, jotka tuomitsevat niin sanotut vippaskonstit. Toiseksi se liittyy tähän: Ockhamin mukaan Jumala olisi voinut tehdä toisenkinlaisen maailman kuin Hän teki. Jumala kuitenkin tahtoi valita mahdollisten maailmojen joukosta juuri sen, jonka Hän valitsi. Jumalan tahtoa ei selitä välttämättömyys vaan tahto ja sen sisältö, rakkaus. Tästä näkökulmasta käsin maailman raja on Jumalan rakkaus. Joka kannattaa tätä logiikkaa, ajattelee, että vain teot, jotka ovat ihmiselle hyväksi, ovat sallittuja.
Se, mikä on ihmiselle hyväksi, on niin vaikea määritellä, että huimaa.
Jos jotakin hyvää voisi nähdä siinä, että urheilu on menettänyt siloiset kasvonsa jo aikoja sitten, niin se liittyy valtakunnan vaikuttajien parkumaan nuorten miesten huonoon kuntoon. Kyllä muuten ovat veteliä, eivät jaksa 300 metriä uida! Kun ajattelee, miten hillitön fysiikka ihmisellä loppujen lopuksi on, niin ihmetyttää, että millä se on onnistuttu jo nuorena saamaan niin heikkoon kuntoon. Ikärakenteen muutos kohtaa molemmissa päissä elämää. Sekä nuoruudessa että elämän lopussa on vanhuus.
Kunto- ja terveysliikunta nousee hyvinvointivaltion näkökulmasta huikeasti ohi huippu-urheilun rahoituspäätösten perusteltavuudessa. Huippu-urheilu alkaa karsinoitua viihteeksi ja hieman epäilyttäväksi bisnekseksi, jolla on välinearvoa liikunnan merkityksen korostamiselle, vaikka se ei enää jaakaan niitä urheilun puhtauteen liittyviä arvoja, joitka sillä alun perin oli. Jääköhän huippu-urheilusta puhtaaksi urheilulliseksi lajiksi muuten muuta kuin curling ja sen sellaiset, kuten mölkky. Niissä ei ole dopingista apua ja jos käytetään, esimerkiksi kofeiinia tai punaviiniä, sitä ei lasketa. Viittaus curlingiin on dopingin yhteydessä sikälikin osuva, että ensimmäisen kiven heittäjäksi ei kenenkään tulisi haluta. Viimeisen kiven heittäjän tiedämme kyllä.
Muuten olen sitä mieltä, että Karthago pitäisi hävittää ja että Pluto on planeetta.
