Minulla oli muutamana päivänä ongelmia blogin ajoittamisen kanssa. Vaikka torstaina lähetin, keskiviikoksi pisti. Selvitin asiaa ja huomasin, että asetukset ovat ihan californiaksi. Ja eikun toimeksi. Kun länteen mennään niin taaksepäin mennään, mutta ex oriente lux!
Otsikko viittaa pikku petokseen. Kirjoitan tätä iltapäivällä puoli viisi kun Nauru-saarten aika, johon blogin säädin, on kahden maissa aamulla. Näin blogi kirjautuu lauantaiaamuksi. Eilen olin Tokion ajassa, kun kirjoitin tämänpäiväisen blogin.
Toissapäivänä Californiassa, eilen Tokiossa, tänään Nauru-saarilla. Voi näitä ainaisia hotelliöitä ja lentokenttiä. Mutta kuule kiva ja sanotaan näin että nuku yösi rauhassa. Nähdään aamukoneessa.
Ennen tieto liikkui vuosisatoja. Ensimmäiset kristilliset vaikutteet, jotka liittyivät hautaustapaan itä-länsi -suunnassa, tulivat Suomeen, ellen väärin muista 500-luvulla. Tieto kulki sotilasteitä pitkin.
Guttenbergin keksittyä kirjapainon tiedon vauhti kasvoi. Luther julkaisi teesinsä 1517 ja 1520-luvun lopussa Ruotsi-Suomi siirtyi Västeråsin valtiopäivillä luterilaiseen uskoon.
Nykyisin ollaan Nauru-saarilla heti. Vai ollaanko? Epäilen, ettei näitä tarinoita siellä kukaan lue. Voi myös olla, että sinnekin viestitetään niin lujaa, sellaisia massoja, että tieto hukkuu informaatioon. Välineet on, mutta onko sanottavaa, joka irtaantuisi esille selkeäksi tiedoksi ja viestiksi?
Ehkä tämä aikamme, naurun aika, on niin ylikivan jees juuri siksi, että hevoset eivät väsy eikä latojan sormi nyrjähdä. Tieto pengermällä lallattaa, kun kuljemme mp3 korvissa ohi.
