Jos herää kysymys, niin yleensä keksitään, että nyt pitää panostaa markkinointiin. Sitä miettiessään vastaanottaa 20 cm päivässä postia, josta 19 cm on mainoksia. Niistä monet ovat sikäli asiallisesti laadittuja, että erehtyy luulemaan virkapostiksi.
Postia lukiessa voi kehkeytyä tarve soittaa puhelimella. Mutta puhelin ei yhdistä, sillä luuria nostaessa kuuluu nauhoitus: "Voisitko ehkä säästää aikaa? Tilaa sejase palvelu, paina nappia 1 jos tahdot sitä ja nappia 2 jos tätä."
Esitelmää kuullellessa voi poistaa osan sähköpostiin tulleista kaupallisista tiedotteista, kunnes kännykkä soi. Toisessa päässä on tosi paljo hei, joka on kiinnostunut siitä, että mitenkäs me tänään voidaan ja miten on ilmat. Lörpötyksen jälkeen jälkeen alkaa sitten paperista luettu kaupanhieronta, jonka keskeyttää joku ovella kolkutteleva salkku. Hän tarvisisi ihan vain pikku hetken, että voisi esitellä huippuedullisen viivoittimen tai niskatuen.
Silloin pieni ihminen koettaa järjestellä papereitaan ja sanoa, että on tärkeää tekemistä, neuvotteluja sun muita, pikku organisaatiomuutoksia, prosessikuvausten laadintaa, verkostoitumista, muutosarviointia ja tuolleen eikä valitettavasti aikaa. Ei kannata varata sitä toimistostakaan, koska kehitystahtimme on ylen kova. Ja tuo katsoo kuin hirviötä.
On huomautettu, että lainvalvojan kanta, joka kieltää seurakuntalehtien jakelun koteihin on erityisen epäonnistunut, koska mainoksienkaan jakaminen ei ole kiellettyä. Ehkä, yhteensattuman omaisesti, kanta kuvaa jotakin ajasta ja aatteiden vaihtumisesta. 2000 vuotta kulttuuria muokanneesta perinteestä ei saa lähettää koteihin tiedotteita, mutta kuukauden tai vuoden elinkaaren omaavista asioista kyllä!
Että kun seinään nojaa niin se maksaa yhden euron. Ja jos ei nojaa niin rahanarvoista aikaa on sekin. Maailma on mennyt sellaiseksi, että kohta julkaistaan seuraavanlaisia romaaneja:
"Oli synkkä ja myrskyinen yö (Lassen muistelmat Osulassa vain 20 €) Tuuli puhalsi Venäjän aroilta. (Kysymyspähkinä: Montako enkeliä mahtuu neulansilmään?) Kurt Ensio Marttinen istui huoneessaan, edessään avoin pöytälaatikko, jossa oli pussi Samariinia ja 7.65:n kaliberin itselataava kertatulipistooli. (Langaton nettiyhteys jäsenetuhintaan!) Hän mietti, oliko hän unelmansa menettänyt mies. (Olethan muistanut varata lomamatkasi halpatarjouksistamme?) Mielestään turhan ajatuksen pyyhkäisten hän suoristihe ja nousi kohdatakseen elämän kymin, värikylläisen kuin lei. (Kysymyspähkinän vastaus: Sen kertoo sinulle cdrompputietosanakirjamme. Osta!)..."
Summary:
Author finds our commercial habits very nasty and repulsive. He argues that it is an interesting symptom of recent days that the free posting of relatively neutral Lutheran papers to private homes is regarded as illegal by some authorities but posting commercial advertisements is allowed. He suggests that in future there will be advertisements in the fine literature amidst the text.
