Kun on tullut oltua viimeisinä aikoina hieman kriittinen ja hassu, niin koetan välillä ylistää. Tekniikan ihmeitä. Ja kuvaa. Niinpä aloitan uuden sarjan Näillä lakeuksilla ei kännykkää pilkata, jossa perehdytän lukijoita kodintekniikkaan niksejä valottaen ja vinkkejä antaen.
Lapsena, 60-luvulla, kuulin, että joskus ihmisillä on oleva näköpuhelimet. Eikös olisikin hauskaa, jos voisi puhelimessa keskustellessaan nähdä, miltä toinen näyttää!
Nyt sellaiset on. Kännykästä voi lähettää videota samanaikaisesti kuin puhuu, ymmärtääkseni. Vielä kun lisäävät kännykän toiseen päähän parranajokoneen ja toiseen deodoranttipallon, kännykkä alkaa olla melko hyvä kones.
Tosin kännykän ongelma on sama kuin Pluton: kännykkä ei enää täytä kännykän määritelmää. Suuri yleisö ei kenties vielä ole havainnut, että kännykät ovat poistumassa markkinoilta. Niiden sijan ovat vallanneet taskukokoiset multimediat, joissa matkapuhelin on vain pieni sivutoiminto. No, ehkä näistäkin ongelmista päästään, koska juuri äsken tuli tieto, että planeettamääritelmä, jolla Pluto pudotettiin planeettojen joukosta, onkin irrationaalinen eikä ole yhteensopiva uusimpien Saturnuksen lähimaastosta tehtyjen havaintojen kanssa. Pluto ja minä olimme siis oikeassa.
Mutta asiaan. On myös tällaisia nettikameroita, jotka vievät videoneuvottelut uudenlaiselle tasolle. Eikä maksa paljon. En kerro, koska blogia ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.
Mitä olen kuullut, kokemukset nettikameroista ovat olleet kohtuullisen myönteisiä. Työpaikoissa, joissa ihmiset ovat töissä ympäri maata ja maailmaa, voidaan pitää tiimipalavereja siten, että kasvot näkyvät. Joissakin ohjelmissa on puutteita sikäli, että ne ovat kaatuneet kun kasvoja on ollut useita samanaikaisesti. Kyllä ihmisen pärstä vaan voi olla niin kaamea, että koneskin sitä väistää. Mitähän olisi tapahtunut, jos Wystan Auden olisi tarjonnut kasvojaan nettikameralle?
Ongelmasta on kuitenkin päästy eteenpäin siten, että ei pistetä kaikkien kasvoja samanaikaisesti ruudulle tiimikokouksessa.
Kouluissa nettikamerasta voi olla hyötyä esimerkiksi työssäoppimisen ohjauksen osalta. Jos koulu sijaitsee satojen kilometrien päässä työssäoppimispaikasta, niin oppilaalle voidaan laittaa kameraohjelma reppuun ja hoitaa ohjaukset netitse. Tällä voi olla työtä keventävää vaikutusta.
Korkeakouluissa asiaa voi soveltaa vaikkapa väitöskirjan ohjaamiseen: jos Kainalniemen kappalainen on nähnyt vision itsestään helsinkiläisenä ylimääräisenä seurakuntapastorina, joihin virkoihin vaaditaan nykyisin väitöskirja ja muutama vuosi vs. professuuria, henkilöä ei ole tarvis juoksuttaa tutkijaseminaareissa ja ohjauskeskusteluissa vaan voi käyttää myös nettikameraa.
Jonkinlaista sukuyhteyttäkin voi koettaa nettikameralla ylläpitää. Jos serkut ja isovanhemmat asuvat aivan muualla, niin keskustelu netissä kameran avulla voi silloin tällöin tuoda ihmiset lähemmäksi toisiaan. Paljon terveisiä Antille ja Heidille Wanuatulla! Kotini on linnani ja vaimo vanginvartijani, sanoi joku. Kaikkiin koteihin nettikamera päälle, jotta vaimot voivat seurata miestensä puuhia pienoismonitorista, ja google-earth!
Patricia Greenspan, jonka Emotions & Reasons on fiksuimmasta päästä alalta, on esittänyt teorian, jonka mukaan ihmisen kasvoista lähtee tuhansia affekti-impulsseja koko ajan. Ilmeiden rekisteröiminen on keskeinen osa kommunikaatiota. Affektit on syytä pitää mielessä, kunnes toisin todistetaan eli kunnes on saatu lisäinformaatiota siitä, oliko affektiivinen reaktio rationaalisesti justifioitu vai ei. Ehkä nettikamera auttaa myös tässä. Toisaalta se on huono meidän kovan linjan miesten kannalta. Meillä ei ole kuin kaksi ilmettä: tyly ja tyly mutta ynseä.
