Radiojumalanpalvelus viettää huomenna 80-vuotispäiväänsä. Seksikäs aihe, eikös vain? Kyllä: Yle Radio 1:n kuunnelluin ohjelma, jolla on parhaimmillaan 250 000 kuulijaa.
Suomi on kuulemma sekulaari: mitä nyt yli 7 miljoonaa päiväjumalanpalveluskäyntiä vuodessa, kun joku Eurosport, joka on suunnattu koko karaokelle, kokoaa vain reilut kuusi kertaa sen, 50 miljoonaa katselijaa. Jos Suomi on maallistunut näillä luvuilla, niin miksi sitä sanotaan länsimaiseksi demokratiaksi saati kansalaisyhteiskunnaksi? Poliittiseen toimintaan osallistuu 2 % kansalaisista.
Niin sanotun Reporadion aikana, kaudella, jolloin mikrofoneja piiloteltiin sulle ja mulle, radiopalvelusten saarnat koetettiin saada ennakkosensuurin piiriin. Repo oli linjan mies. Muistelmissaan Pihlajanmarjat hän taisi kertoa olleensa ainoa mies maailmassa, joka olisi voinut vallata Pietarin. Kapteeni Repo johti Suomen kärkikomppaniaa sillä suunnalla. Ei kai voinut ihan olankohautuksella suhtautua toimintaan, joka johti Pietarin "valtaukseen" samassa mielessä kuin Puna-armeijan kuoron Helsingin valtaus Leningrad cowboysien tukemana.
Eräs vanhempi inkeriläispastori kertoi, että ateismin aikakaudella Neuvostoliitossa (se oli se valtioliittymä, joka oli tuossa vieressä ennen ja nykyisin kuulemma nuorisomuoti, jonka tunnistaa kirjainyhdistelmästä CCCP) eläneet inkeriläiset kokoontuivat sunnuntaisin hautuumaalle. Venäläisillä hautuumailla on yleensä on yleensä tuoliryhmä ja pöytä aterioitsemista varten. Kiinnostava tapa muuten. Kuolleiden muistaminen samalla tavalla oli tyypillinen afrikkalaisille ajanlaskun alussa. Augustinuksen äiti, joka taisi olla aika tiukkapipoinen donatolainen, harjoitti sitä, kunnes Milanon piispa, Augustinuksen caesilianistiseen avoimuuteen johdatellut Ambrosius, kehotti että herkeä nyt hyvä mamma moisesta.
Neuvostoliitossa inkeriläiset kattoivat pöydän ja saattoivat laittaa sille pari vodkapulloakin jotta saattoi miliisin tullessa vihellellä että pikku pektopah tässä vaan. Sitten he kuuntelivat suomalaisen radiojumalanpalveluksen.
Kristillisyys levisi ja säilyi tällaisissä "naamiaisjumalanpalveluksissa" - leviämisestä muistaen kuitenkin, että Venäjällä on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan yksi ja ainoa Jumala, jonka sobornost on ortodoksinen kirkko, kun taas kaikki muu on yhtä ja samaa smutaa ja raskolnia. Ehkä radiojumalanpalvelukset ovat yksi syy siihen, että Inkerin kirkko nousi Venäjällä kuin tuhkasta. Tällä hetkellä se on piispansa Aarre Kuukaupin mukaan missionaarisessa ahdistuksessa elävä. Se on maailman nopeimmin kasvava kristillinen kirkko.
Venäjällä monet asiat tuntuvat menevän toisin kuin täällä suuriruhtinaskunnan puolella. Olin kerran Smolnassa, entisessä Leninin päämajassa, jossa on nykyisin valtionyliopiston tiloja. Ne, joita sanotaan venäläiseksi intelligentsijaksi sanoivat, että luterilaisuus on in, koska sen piirissä saa ajatella. Meillähän on taas yleistä, että älymystö ja taiteilijat vetäytyvät Valamoon.
Inkerin piispa Aarre suharoi Pietarista Joskar Olaan horisontaalisesti, ja vertikaaliakseli on yhtä laaja. Nämä ovat pikku kotimaan matkailua. Lisäksi hän hoitaa ekumeenisten järjestöjen ja tukijoiden kontaktit ympäri maailmaa. Siinä on yhdelle miehelle sellainen homma, että toivoisi valtion antavan hänelle Juri Gagarinin vanhan raketin, jota on jo aikaisemmin käytetty jumaluusopillisten teemojen käsittelyyn. Epäilen, että vähemmän sävyisämpi ja hyväluontoisempi kuin Aarre-piispa saattaisi hetkittäin miettiä, olisiko vähempikin into radiojumalanpalvelusten kuuloon riittänyt. Mutta mitäpä teet, jos vaihtoehto on se, mikä on edellisen seuraus: On pakko painaa pitkää päivää.
Niin tai näin, tämän uskoisi olevan radiojumalanpalveluksen papille paha rasti: jossakin saattaa olla joku, joka kuuntelee.
