Olipa kerran Virasto. Siellä työskentelevät ne, joiden nimet olivat vaikka Pauli ja Paula. Arvaa vaan, miten kivaa heillä olikaan keskenään!
Kerran kun virka-aika päättyi, niin Pauli lähti kotiin, mutta Paula ei. Paula nimittäin ajatteli, että nyt pitää keksiä jotakin eri jännää ja yllättää sillä Pauli. Juku! Sitten Paula keksi, että Viraston pitäisi tehdä jotakin. Ja se jotakin, jota se voisi tehdä, olisi se, että perustettaisiin Viraston alaisuuteen alaVirasto, jota kehitetään kehittäjäksi.
Aamulla Paula kertoi Paulille mitä oli keksinyt. Hip hurraa, sanoi Pauli, kylläpä osaatkin minut iloisesti yllättää, Paula! Niin kiva oli Paula ja niin ilahtunut oli Pauli.
Niin sitten syntyi alaVirasto, jota Pauli ja Paula valvoivat.
Mutta arvaapa vaan, niin kohtapa alaVirastossa alettiin miettiä niitä ihan samoja kysymyksiä kuin Pauli ja Paula. Ja eipä aikaakaan, kun siellä viisaat päät, jotka olivat Matin ja Metin, kolahtivat yhteen, kups, ja niin Matti ja Metti keksivät, että lähestytäänpä Kenttää. Tehdään Kentälle kyselyitä ja laaditaan niistä raportteja. Raportit toimitetaan Paulin ja Paulan Virastolle, jolla on niin paljon rahaa ja päätöksiä, että sitä ei osaa edes kuvitella, ei edes Matti ja Metti.
Oli vain yksi mutta. alaVirasto ei ollut koskaan tehnyt mitään kyselyitä. Mutta juuri silloin se keksi, että otetaan avuksi Asiantuntijaorganisaatio! Niin alaVirasto pyysi, että Asiantuntijaorganisaatio tekee kyselyt. Ja kaikki taputtivat käsiään.
Mutta, arvaapa taas, mitä sitten tapahtui. Sitten tapahtui niin, että Virasto ja alaVirasto löysivät vanhan tai-ka-sau-van, jolla he koskettivat Asiantuntijaorganisaation kyselyitä. Kun tai-ka-sau-val-la kosketti niin poks: kysymykset muuttuivat hetipaikalla vastauksiksi. Tätä on tosi vaikea selittää, että mitenkä näin kävi, mutta niin siinä ihan oikeasti vaan kävi. Mietipä sitä!
Kun Kenttä sai kyselyt, niin katsos mokomaa, eivät kyselyt mitään kyselyitä olleetkaan vaan ihka oikeita vastauksia, sitä mitä Virasto ja alaVirasto olivat taikasauvallaan loihtineet. Vanhat kokeneet Kentän ihmiset tätä suuresti kummastelivat ja ihmettelivät, että kun Asiantuntijaorganisaation ihmisethän on ihan pöpejä ja aika tyhmiäkin, kun eivät päivänselviä asioita ymmärrä. Mutta kun kysymykset olivatkin vastauksia ja kysyjät, jotka olivat oikeasti pöhkömpiä kuin ne, joilta kysyttiin, olivat julistautuneet Asiantuntijaorganisaatioksi, niin eipä auttanutkaan. Sitten kävi niin, että ne jotka eivät tienneet, olivat asiantuntijoita ja kaikki muukin meni ihan päinvastoin, koska tai-ka-sau-va oli aiheuttanut sen!
Ja sitten tuli koko valtakuntaan tosi sateisia päiviä ja paljon pahaa mieltä. Oli niin kuin Clint Eastwood olisi tullut valtakuntaan. Clint Eastwood on sellainen oikea elokuvanäyttelijä oikeassa elämässä. Aina kun Clint Eastwood näkee elokuvakameran niin hän muistelee sitä kun hän on hakenut töitä ja joku on tuprutellut hänen silmilleen sikarista savua, Eastwood ressu!
Mutta Eastwoodpa on hyvä näyttelijä. Hänen voimansa on hillitty raivo. Se on juuri sitä että katsoo kameraan ne älyttömän ikävät muistot mielessään.
Ja sitten kaikista tuli Eastwoodeja eikä kukaan elokuvaohjaaja enää voinut motkottaa ja ruikuttaa, että eipä täällä elokuvataidetta tueta, muka. Kyllä sitä tuettiin, kaikin mahdollisin voimavaroin ja määrärahoin.
Ja Paulan toinen nimi oli laatu ja Paulin kolmas nimi oli osaaminen. Ja ensimmäistä nimeä Paulalla ei ollutkaan. Eikä Paulilla. Ja sitten jäi ainoaksi lohduksi, että kun kaikki oli muuttunut niin mikään ei ollut muuttunut. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
