Tilastot osoittavat, että tämä on 105. blogi. Tavoite on siis saavutettu. En tiedä mitä teen, jatkanko, vaihdanko templatea, tyyliä, kokonaisuus on tässä.
Blogi on kiinnostava muoto, sillä siinä yhdistyy päivälehti ja päiväkirja, yksityinen ja julkinen. Erinomaisen hieno tekijä siinä on sen ilmaisuus. Blogi etsii uutta taloustiedettä. Blogi myös tutustuttaa ihmisiä tai ainakin heidän ajatuksiaan ja näkökulmiaan ja luo uuden tyyppisiä yhteisöllisyyden ulottuvuuksia. Jokapäiväisessä blogissa on hyvää elämään tuleva säännönmukaisuus.
Toisaalta on siten, että mihin tahansa kulttuurin tutustuu riittävästi kolmessa kuukaudessa, myös Blogistaniin. Jos tästä tahtoo pidemmälle, on omistettava koko elämä, jotta oppisi käsittämään, mistä on kysymys. Olen lukenut Hotasen, Kemppisen, Pursiaisen ja Räsäsen blogeja melko säännöllisesti. Kaikki ovat nen. Taidan ehdottaa Heinimäelle, että muuttaa nimensä Heini Mäkiseksi, jotta menestyisi modernissa kirjallisuudessa. Muitakin blogeja olen satunnaisesti silmäillyt. Tiedusteluretket ovat olleet opettavaisia ja antoisia. Kiitos!
Suomalaisella blogilistalla on 8000 blogia. Sijoitukseni siellä on joku 2900. Blogien määrä viestii jotakin.
Kiitän lukijoita. Kiitos myös monista sähköposteista ja hyvistä keskusteluista.
Uuteen kulttuuriin tutustumisen lisäksi tahdoin saada tietooni, mitä on olla nörtti. Eiköhän tätä jo piisaa. Lisäksi 105 blogia syntyi mielijohteesta saada käsitystä, kuinka pitkään talvisota kesti.
Suhteeni asiaan on 60-luvulla syntyneen. Se oli isoisien sota. Minun ei ole tarvinnut taittaa peistä oman isäni kanssa tästä asiasta. Isoisiini en koskaan tutustunut, koska he olivat jo ratki taivaassa, kun synnyin.. Kovia miehiä, uskomattoman, heidän sukupolvensa, ja naisensa.
Jos olisin katkera henkilö, voisin murjaista, että kaikki täällä pitää itse tehdä, olla oma isoisänsäkin, kun ei isoisää ole ollut kuin tarinoina, muistona, vaikutuksina, joita on vaikea paikallistaa ja luonnehtia.
Lähin henkilö, jota häntäkään en tuntenut, mutta josta olen lukenut opinnäytteen, oli jatkosodan alussa Tuuloksen Viteleessä kaatunut mummin veli Paavo, isoeno.
Hänen tarinallaan ja hänen ystävällään on laajempaa symbolista merkitystä, joten sanon siitä pari asiaa.
Paavo oli konekiväärikomppanian päällikkönä Taipaleen Kirvesmäessä ja Terenttilässä talvisodan, 28-vuotiaana poikana. Hänet pistettiin suoraan tähän tehtävään, sillä hän oli ollut priimus reserviupseerikurssilla 26, jonka miehistä kaatui 40. Parikan elokuvasta näkee, millaiselta siellä näytti. Paavo oli siinä keskisuomalaisten porukassa, jonka kanssa tehdään elokuvan alussa vaihto. Soinissa esitettiin pari kesää sitten näytelmä, jossa Paavo eli Paakki on luutnantti Alho.
Paavo oli pappi. Hän ei ole Parikan elokuvassa oleva pappi, joka on jättänyt papin hommat kotiin ja tullut sotimaan. Se mies on Eero Lehtinen, Lapuan piispa emeritus.
Asian yleisempi merkitys liittyy siihen, että samoissa korsuissa eli ja vaikutti Yrjö Jylhä. Miehet etsiytyivät toistensa seuraan. Kun he nousivat ulos korsusta, vihollinen räjäytti sen taivaan tuuliin vain muutaman minuutin kuluttua. Jylhän runo, jossa raskaasti kattohirteen kuolema kolkuttaa, kuvaa tätä tapahtumaa. Monien muidenkin runojen tausta on kuulemma heidän keskusteluissa.
He etsiytyivät toistensa seuraan, sillä pappi ja runoilija komppanianpäällikköinä ei ole kovinkaan helposti nieltävissä oleva asia. He keskustelivat tunteista, erityisesti pelkäämisestä ja etiikasta, kun rautaa tuli niskaan. Kiirastuli, en ole ennen huomannutkaan sen nimen taustaa, on runoilijan tulkinta uskonnosta ja etiikasta tykkitulessa.
Lukemani opinnäytteen mukaan Paavon myöhempi kaatuminen oli Jylhälle sodan kovin menetys. Se oli yksilöllinen kokemus, kuten minunkin kokemukseni ovat yksilöllisiä. Laajempi merkitys on tässä:
Uskonto kaatui, runous selvisi sodasta rampautuneena niin ja näin.
Se ei ole ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut. Karl Barthin uskontokritiikin taustalla on ensimmäinen maailmansota. Totta kai, meneehän se jakeluun, joukkotuhon maailmassa Jumala on kokonaan toisenlainen. Ei uskonto selviä sodasta. Runoja siitä syntyy, sammuvien, henkisesti invalidisoituneiden haamujen kirjoittamia säkeitä.
Kohta on itsenäisyyspäivä. Ja on rauha ja turvallisuus. Kokemukseni isoisien sodasta on etäinen, mutta arvostan ja kunnioitan vilpittömästi.
LOPPU
Blogi on kiinnostava muoto, sillä siinä yhdistyy päivälehti ja päiväkirja, yksityinen ja julkinen. Erinomaisen hieno tekijä siinä on sen ilmaisuus. Blogi etsii uutta taloustiedettä. Blogi myös tutustuttaa ihmisiä tai ainakin heidän ajatuksiaan ja näkökulmiaan ja luo uuden tyyppisiä yhteisöllisyyden ulottuvuuksia. Jokapäiväisessä blogissa on hyvää elämään tuleva säännönmukaisuus.
Toisaalta on siten, että mihin tahansa kulttuurin tutustuu riittävästi kolmessa kuukaudessa, myös Blogistaniin. Jos tästä tahtoo pidemmälle, on omistettava koko elämä, jotta oppisi käsittämään, mistä on kysymys. Olen lukenut Hotasen, Kemppisen, Pursiaisen ja Räsäsen blogeja melko säännöllisesti. Kaikki ovat nen. Taidan ehdottaa Heinimäelle, että muuttaa nimensä Heini Mäkiseksi, jotta menestyisi modernissa kirjallisuudessa. Muitakin blogeja olen satunnaisesti silmäillyt. Tiedusteluretket ovat olleet opettavaisia ja antoisia. Kiitos!
Suomalaisella blogilistalla on 8000 blogia. Sijoitukseni siellä on joku 2900. Blogien määrä viestii jotakin.
Kiitän lukijoita. Kiitos myös monista sähköposteista ja hyvistä keskusteluista.
Uuteen kulttuuriin tutustumisen lisäksi tahdoin saada tietooni, mitä on olla nörtti. Eiköhän tätä jo piisaa. Lisäksi 105 blogia syntyi mielijohteesta saada käsitystä, kuinka pitkään talvisota kesti.
Suhteeni asiaan on 60-luvulla syntyneen. Se oli isoisien sota. Minun ei ole tarvinnut taittaa peistä oman isäni kanssa tästä asiasta. Isoisiini en koskaan tutustunut, koska he olivat jo ratki taivaassa, kun synnyin.. Kovia miehiä, uskomattoman, heidän sukupolvensa, ja naisensa.
Jos olisin katkera henkilö, voisin murjaista, että kaikki täällä pitää itse tehdä, olla oma isoisänsäkin, kun ei isoisää ole ollut kuin tarinoina, muistona, vaikutuksina, joita on vaikea paikallistaa ja luonnehtia.
Lähin henkilö, jota häntäkään en tuntenut, mutta josta olen lukenut opinnäytteen, oli jatkosodan alussa Tuuloksen Viteleessä kaatunut mummin veli Paavo, isoeno.
Hänen tarinallaan ja hänen ystävällään on laajempaa symbolista merkitystä, joten sanon siitä pari asiaa.
Paavo oli konekiväärikomppanian päällikkönä Taipaleen Kirvesmäessä ja Terenttilässä talvisodan, 28-vuotiaana poikana. Hänet pistettiin suoraan tähän tehtävään, sillä hän oli ollut priimus reserviupseerikurssilla 26, jonka miehistä kaatui 40. Parikan elokuvasta näkee, millaiselta siellä näytti. Paavo oli siinä keskisuomalaisten porukassa, jonka kanssa tehdään elokuvan alussa vaihto. Soinissa esitettiin pari kesää sitten näytelmä, jossa Paavo eli Paakki on luutnantti Alho.
Paavo oli pappi. Hän ei ole Parikan elokuvassa oleva pappi, joka on jättänyt papin hommat kotiin ja tullut sotimaan. Se mies on Eero Lehtinen, Lapuan piispa emeritus.
Asian yleisempi merkitys liittyy siihen, että samoissa korsuissa eli ja vaikutti Yrjö Jylhä. Miehet etsiytyivät toistensa seuraan. Kun he nousivat ulos korsusta, vihollinen räjäytti sen taivaan tuuliin vain muutaman minuutin kuluttua. Jylhän runo, jossa raskaasti kattohirteen kuolema kolkuttaa, kuvaa tätä tapahtumaa. Monien muidenkin runojen tausta on kuulemma heidän keskusteluissa.
He etsiytyivät toistensa seuraan, sillä pappi ja runoilija komppanianpäällikköinä ei ole kovinkaan helposti nieltävissä oleva asia. He keskustelivat tunteista, erityisesti pelkäämisestä ja etiikasta, kun rautaa tuli niskaan. Kiirastuli, en ole ennen huomannutkaan sen nimen taustaa, on runoilijan tulkinta uskonnosta ja etiikasta tykkitulessa.
Lukemani opinnäytteen mukaan Paavon myöhempi kaatuminen oli Jylhälle sodan kovin menetys. Se oli yksilöllinen kokemus, kuten minunkin kokemukseni ovat yksilöllisiä. Laajempi merkitys on tässä:
Uskonto kaatui, runous selvisi sodasta rampautuneena niin ja näin.
Se ei ole ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut. Karl Barthin uskontokritiikin taustalla on ensimmäinen maailmansota. Totta kai, meneehän se jakeluun, joukkotuhon maailmassa Jumala on kokonaan toisenlainen. Ei uskonto selviä sodasta. Runoja siitä syntyy, sammuvien, henkisesti invalidisoituneiden haamujen kirjoittamia säkeitä.
Kohta on itsenäisyyspäivä. Ja on rauha ja turvallisuus. Kokemukseni isoisien sodasta on etäinen, mutta arvostan ja kunnioitan vilpittömästi.
LOPPU
